Terveisiä. Hetkinen... Karviaisilta? Karvaalta? Karviaisisilta? No joku paikka, jossa on Neste-asema, kuppanen rilli ja asukkaiden keski-ikä 66. Tällaisilla pikkiriikkisillä paikkakunnilla asuu veikeää väkeä. Onni-bussin saapuminen aseman pihaan oli niin valtaisa tapahtuma, että joku paikallinen Jouni päätyi pomppimaan bussin eteen punaisen jättiläisen kaartaessa vähän isompaa remppaa kaipaavalle asfalttipihalle. Jouni leikki juoksevansa bussin edestä pakoon ja heittäytyvänsä jorpakkoon. Ketään ei naurattanut (paitsi Jounia), mutta kuski väänsi naamalleen aspahymyn ja herisytti sormeaan leikkisästi. Jounille tuli hyvä mieli.
Olen siis matkalla Joensuuhun serkkuni yllärisynttäreille. Hän ei siis mitenkään yllättäen täyttänyt pyöreitä (vaikka sillä naamalla ei kukaan kyllä usko, että muija on 30, korkeintaan 25!). Mutta juhlat ovat ylläri.
Olen muutamaankin otteeseen kuullut kauhisteluja. Joensuuhun YHDEKSI yöksi? Kannattaako? Kuusi tuntia bussilla suuntaan, neljä ja puoli junalla takaisin. Kuka hullu tahtoo puuduttaa persaustaan julkisissa menopeleissä yhden yön vuoksi?
Yyhoo tahtoo.
Aamulla avasin silmäni herätyskelloni iloiseen pirinään. Tämä on harvinaista, sillä yleensä herätyksen hoitaa yksivuotias. 4.50. Bujaa, aikainen lintu lähtee nyt metskaamaan sitä kuuluisaa matoa. Perjantai-illan viimeiset örisijät heiluivat vielä sulkeutuneen baarin terdellä potkien makkispekkislaatikoitaan, sinapit ja itsekunnioitus rinnuksilla valuen. Ajattelin, että ompa hassua. Heille tavallaan oli vasta myöhäinen perjantai, kun minulla oli meneillään jo reippaasti alkanut lauantai. Kömmin ensimmäiseen metroon. Se lähti 5.20.
Metrossa oli Meltsistä kyytiin noustessani kanssani vain yksi jantteri. Hänellä oli kevyt, 90-luvun laman aikaisista konkurssimyynneistä peräisin oleva takki. Suomalainen on siitä jännä, että kehutaan olevamme niin kylmänkaraisemaa jengiä ja pärjätäänkin talvella niin maan mainiosti vaikka missä paukkupakkasissa, mutta silti aina vähän pelätään sitä kylmää näin alkukesästä. Ihan sama paljonko punaista väriä piirtyy Poudan Pekan sääkartoille ja hellevaroituksia lätkitään Suomi-neidon hameenhelmoihin, niin takki on mukana, varmuuden vuoksi!
Kampissa löysin kuin löysinkin oman bussilaiturini ajoissa. Pelkään kuollakseni myöhästymistä. Jos aikaisempia metroja vain olisi mennyt, olisin varmasti ollut jo niiden kyydissä. Onneksi metroa ei hallinnoi vr, ja se on aina ajoissa. Paitsi Espooseen mennessä, jolloin metro oli abauttiarallaan puolitoista vuotta myöhässä.
Monelle muulle kuusi tuntia bussin penkissä olisivat puuduttavia. Minulle kuusi tuntia dösässä on kuusi tuntia omaa aikaa. Koska olen niin lapsellinen, niin maksoin kaksi ylimääräistä euroa lipustani, jotta pääsin eteen ikkunapaikalle. On tämä jännää. Vähän sellainen auton, vuoristoradan ja sillipurkin yhdistelmä, joskin pakko todeta, että jalkotilaa on enemmän, kuin odotin. Katoin yhden historical roasts-jakson netflixistä, söin eväsbanaanini ja otin pienet päikkäritkin. Varkaudessa havahduin unistani siihen, että pyllyni oli jäänyt Mikkeliin. Kaikesta huolimatta matkanteko on vain harvoin ollut näin ihanaa. Ihanan hiljaistaja rauhaisaa. Ja on salmiakkiakin.
Pian perillä. Jei.
Hyvää viikonloppua!!
Olen siis matkalla Joensuuhun serkkuni yllärisynttäreille. Hän ei siis mitenkään yllättäen täyttänyt pyöreitä (vaikka sillä naamalla ei kukaan kyllä usko, että muija on 30, korkeintaan 25!). Mutta juhlat ovat ylläri.
Olen muutamaankin otteeseen kuullut kauhisteluja. Joensuuhun YHDEKSI yöksi? Kannattaako? Kuusi tuntia bussilla suuntaan, neljä ja puoli junalla takaisin. Kuka hullu tahtoo puuduttaa persaustaan julkisissa menopeleissä yhden yön vuoksi?
Yyhoo tahtoo.
Aamulla avasin silmäni herätyskelloni iloiseen pirinään. Tämä on harvinaista, sillä yleensä herätyksen hoitaa yksivuotias. 4.50. Bujaa, aikainen lintu lähtee nyt metskaamaan sitä kuuluisaa matoa. Perjantai-illan viimeiset örisijät heiluivat vielä sulkeutuneen baarin terdellä potkien makkispekkislaatikoitaan, sinapit ja itsekunnioitus rinnuksilla valuen. Ajattelin, että ompa hassua. Heille tavallaan oli vasta myöhäinen perjantai, kun minulla oli meneillään jo reippaasti alkanut lauantai. Kömmin ensimmäiseen metroon. Se lähti 5.20.
Metrossa oli Meltsistä kyytiin noustessani kanssani vain yksi jantteri. Hänellä oli kevyt, 90-luvun laman aikaisista konkurssimyynneistä peräisin oleva takki. Suomalainen on siitä jännä, että kehutaan olevamme niin kylmänkaraisemaa jengiä ja pärjätäänkin talvella niin maan mainiosti vaikka missä paukkupakkasissa, mutta silti aina vähän pelätään sitä kylmää näin alkukesästä. Ihan sama paljonko punaista väriä piirtyy Poudan Pekan sääkartoille ja hellevaroituksia lätkitään Suomi-neidon hameenhelmoihin, niin takki on mukana, varmuuden vuoksi!
Kampissa löysin kuin löysinkin oman bussilaiturini ajoissa. Pelkään kuollakseni myöhästymistä. Jos aikaisempia metroja vain olisi mennyt, olisin varmasti ollut jo niiden kyydissä. Onneksi metroa ei hallinnoi vr, ja se on aina ajoissa. Paitsi Espooseen mennessä, jolloin metro oli abauttiarallaan puolitoista vuotta myöhässä.
Monelle muulle kuusi tuntia bussin penkissä olisivat puuduttavia. Minulle kuusi tuntia dösässä on kuusi tuntia omaa aikaa. Koska olen niin lapsellinen, niin maksoin kaksi ylimääräistä euroa lipustani, jotta pääsin eteen ikkunapaikalle. On tämä jännää. Vähän sellainen auton, vuoristoradan ja sillipurkin yhdistelmä, joskin pakko todeta, että jalkotilaa on enemmän, kuin odotin. Katoin yhden historical roasts-jakson netflixistä, söin eväsbanaanini ja otin pienet päikkäritkin. Varkaudessa havahduin unistani siihen, että pyllyni oli jäänyt Mikkeliin. Kaikesta huolimatta matkanteko on vain harvoin ollut näin ihanaa. Ihanan hiljaistaja rauhaisaa. Ja on salmiakkiakin.
Pian perillä. Jei.
Hyvää viikonloppua!!
No comments:
Post a Comment