Virvon varvon.

 Viimeiset kaksi viikkoa mun elämästä on ollut kuin suklaarasia – puolessa välissä ei jaksais vittu enää yhtään. Ihan puppua ne kaikki clicheiset sanonnat siitä, että suklaarasia yllättää. ”Never know what you’re gonna get!”. Paskan marjat. Ensin menee kukalliset toffeet ja sydämen muotoinen caramel fudge. Eikä kellekään tule kyllä tasan tarkkaan yllätyksenä, että viimeisenä siellä nököttää se ysärin makuinen minttusuklaa ja hyljeksitty, joskin mainettaan parempi ananas. 

Pandemia on taas villiintynyt. Vaikka itse en ole sitä viheliäistä virusta vieläkään onnistunut nappaamaan, niin ympärilläni jengi lakoaa kuin olisi menossa Keinosen nimipäivä. Ukrainan sodan aiheuttamat harmit lisääntyvät ja bensakin on niin kallista, että kannattaa ehdottomasti ottaa, eikä ajaa. Pahoinvointi lisääntyy, valtion velka lisääntyy ja taas se kertaalleen eronnut tempparipari lisääntyy. 

Tuntuu, että koko yhteiskunnan posimittarit ovat pahasti pakkasella. Itsekin on ollut vähän vaikea repiä tästä maailmansodasta ja ihan jeesus kauan kestäneestä takatalvesta irti mitään positiivista. Vaikka kuinka nousisi sängystä vasemmalla tai oikealla, niin iltapäivällä on jonkin sortin lahottajasieni kasvanut keskelle kupolia. Yhtenä päivänä näin tokmannilla jonkun laitapuolen kulkijan JUOMASSA comforttia. Siis ei haistelemassa, vaan maistelemassa!! Ja ainut mitä minä mietin, oli, että toivottavasti se edes maksaa tuon. 

Kohta tulee pääsiäinen. Pyhistä turhimpia. Naapurin kakarat kantavat meille kuppasia oksia, jotka minä vaihdan ystävällisesti kindermuniin. Virvon varvon, tuoreeks terveeks. Aika harva tuntuu tällä pallolla olevan enää terve. Ja vaikka kuinka läträän litrahinnaltaan sitä paritonnista geeliä kiveksiä muistuttaviin silmäpusseihini, niin tuoreemmaksikaan en kyllä enää muutu. 

Mutta jos jotain hyvää, niin kesän uutuusjäätelöt on julkaistu, ja ai että meitä taas hemmotellaan. 

Niin notta posin ja jäätelöaltaan kautta. 

#kevättärinnassa

Fuck my shit up

 

Kävin pari päivää sitten Alkossa. Pyörin punaviiniosastolla ja pohdin sitä, haluanko olla perjantaina laadukas, tanniininen, tumman mausteinen tammitynnyri. Vai kenties edullinen, seurusteluun sopiva, kevyt kyykky. Ystävällisen näköinen, pikkusen vuosien pöhöttämä miesmyyjä lähestyi minua itsevarman oloisena. ”Tarvitsetteko te apua” hän huikkasi kohdalleni päästyään. Apua? Kyllä, tarvitsen apua, mutta tulin sen sijaan Alkoon.

Olen onnistunut karisuttamaan kehostani 34 kiloa. Se on 85 pakettia vähäsuolaista flooraa. Tai 45,3 pulloa sitä ylähyllyn kamaa, jonka lopulta Alkosta mukaani nappasin. Kilojen mukana katosi myös parikymmentä pinnaa systolisesta verenpaineesta, rintavarustus ja irtokarkkiriippuvuus. Ja uusimpana yllärinä: tukka.

Aamuisin peilistä katsoo sen sortin tilipitappi hippi happi, että yle pyytänee minua hetkenä minä hyvänsä röllin jatko-osaan. Hiukseni ovat ohentuneet, suorastaan kadonneet, kuin Hjallis Harkimon leuka vuosien myötä. Nyt minulla on enää tällainen epämääräinen, ohut piiska, ja merkittävästi kohonnut lattiakaivon tukkeutumisen riski.

Ehkä minun pitäisi muutenkin pitää parempaa huolta kehostani. Viime aikoina on tullut laiminlyötyä tämä kehoni temppelin pieni pintaremontti. Jotenkin tässä uutisten aiheuttamassa stressissä, massiivisen deadline-aallon vyöryessä päälle (kunnantalous muuten kurssin aiheena. Luulen, että kivien tutkiminen olisi kiinnostavampaa) ei aina vain jaksa nähdä pyykkikonetta ja rexonaa enemmän vaivaa.  Niin se pikkuhiljaa vanhakin rapistuu, kun ei viikkohuolto pelaa. Pari päivää vielä, ja alakerran karvoituksenkin voi varmaan ajaa puimurilla.

Maailma on täynnä kriisiä kriisin perään. Pandemia syöksi globaalin maailmantalouden kumoon ja Putin pisti vipinää kinttuihin ja lähti kyseenalaiselle reissulle kohti etelää. Pelätään, että peruna loppuu, koska lannoitteet loppuu. Niin ja Bideniltä elinvuodet loppuu. Grandiosa-pizzat tehdään uudella reseptillä (joka on edeltäjäänsä huomattavasti huonompi) ja Seiskan mainosbanneri huutaa uutta tempparivauvaa. Mikään ei ole enää ennallaan. Tekisi itsekin mieli tässä maailmantilanteessa räväyttää. Astella lähimpään kauneussalonkiin reteästi kuin Clint Eastwood etelän pölyiseen saluunaan ja sanoa kampaajalle, että ”fuck my shit up”.

Niin mä muuten teen…

 

#parisenttiälatvoista

 

Kummasta munuaisesta luovut, jotta saat tankin täyteen?

 Elämme kovia aikoja ystävä hyvä, totesi muuan melankolinen bassetti aikanaan varsin suositun sarjakuvalehden sivuilla. Kovia aikoja indeed. 

Tähän globaaliin palloomme mahtuu 7,7 miljardia ihmistä, mutta silti yksi lepakkoa popsinut kinkki ja hiukan liikaa votkaa ja valtaa hamstrannut, siittiösolun näköinen tyranni kykenevät pistämään koko globaalin maailman aivan totaalisen sekaisin. Jos koskaan olen tuntenut eläväni historian kirjoissa, niin tämä on se hetki. 

Maailma tosiaan on sekaisin. Kaiken huippu männäviikolla oli se, kun Taliban käski Putinia rauhoittumaan ja ottamaan huomioon sotaa pakenevat siviilit. Täytyy olla kyllä aika next level paskakasa, jos taliban käskee miettimään asioiden humanitaarista puolta. Mutta sekin on nyt nähty. 

Jos olisin vuonna 2017 sanonut jollekin, että viiden vuoden päästä elokuvissakin istutaan kirurgin maskit nassulla ja diesel maksaa enemmän kuin bensiini, niin kukaan ei olisi uskonut. Ja onhan tämä nyt ihan järjetöntä. Bensakin on niin kallista, että BMW:llä ajamisen sijaan kannattaa lentää LSD:llä. Ja eipä sen puoleen, ei paljon hotsita varmaan dieselveroakaan näinä päivinä maksella. 

Ei ole mitenkään helppoa olla edes tavallinen tallaaja näinä aikoina. Ihan pelkkä mökkiviikonlopun suunnittelu käy hankalaksi, kun mietit, että kumpaa munuaistani rakastan enemmän ja kummasta luovun, jotta saadaan hillot kannettua nesteelle ja tankki täyteen. 

No, jotain on kyllä opittukin. Siinä missä koronan alkaessa suomalaiset hamstrasivat kaapit täyteen paskapaperia, niin tässä vaiheessa olemme jo ymmärtäneet, ettei kukaan sellua syömällä elä. Nyt ovat soft embot saaneet jäädä ja suurin ruuhka on syntynyt hernesoppahyllylle. 

Olen aiemmin koittanut ennustaa tulevia aikoja, mutta täytyy myöntää, että maailmassa, jossa bensan hintakin voin nousta 45% vuorokaudessa, on vaikea ylipäätään ennustaa mitä tapahtuu ensi viikolla. En enää ihmettelisi, vaikka itse ISIS alkaisi pyörittää Ukrainassa humanitaarista apua tai Kim Jong Un lähtisi krebaamaan Ibizalle. 

Ensi viikkoa odotellessa… 

Ps. päätin, että oikea munuainen on mulle rakkaampi.

Historiallisia aikoja ja muita vitutuksen aiheita

 Taas on se aika, kun leskenlehdet, koirankakat ja humput putkahtavat esiin ja muistuttavat pian saapuvasta keväästä. ”Elämme historiallisia aikoja” toitottaa laitapuolen kulkija Mellunmäen metroaseman kupeessa, auringossa kylpien. Historiallisia aikoja indeed.

Vuonna 2016 menetimme lukemattomia maailmantähtiä. Ajattelimme, että mikä surun vuosi. Pah, olisipa tiedetty silloin paremmin. Oikeasti mm. Lemmy, David Bowie, Price, George Michael ja Riki Sorsa vaan tasan tarkkaan tiesivät, missä vaiheessa kannattaa tiputtaa mikki ja lähteä ilmavoimiin. He näet ehtivät pois täältä, ennen kuin se wuhanilainen paska todella lasahti tuulettimeen.

Sen jälkeen ei ole paljon hiljaisia päiviä nähtykään. Alan olla lopen kyllästynyt näihin ”historiallisiin aikoihin”. On maailmanlaajuista pandemiaa, maailmansotaa, talouden romahduksia ja pallon polttamista otsonikerrosta ohentamalla, joka on aiheuttanut yhden jos toisenkin maailmaa mullistavan luonnonilmiön metsäpaloista tulviin. Elämäni on yhtä historian käännekohtaa. ”Kuule, tämmöset ajat tulee vain kerran elämässä”. No eihän tuu, hitto kun näitä uusia katastrofeja satelee tässä vaiheessa ineen kerran kvartaalissa!

Vuosi 2022 ei ole alkanut yhtään sen paremmin. Pandemian huippu tuli ja meni, ja heti perään saatiin tuta muuan venäläisen psykopaatin pyhä raivo. Toisaalta olemme saaneet kokea myös yhteenkuuluvuutta tavalla, jota maailma ei ole ennen nähnyt. Kuka olisi uskonut, että Putin, tuo nintendotermein globaalin maailman yhteinen loppari, arkkivihollinen numero uno, olisi tuonut koko maailman ihmiset tällä tavoin yhteen. Jopa puolueettomana tunnettu Sveitsi on ensimmäistä kertaa eläessään asettunut jonkun puolelle. Moista ei olekaan nähty ennen.

Toki jotain historian ironiaa tässä on ilmassa. Saksa on nyt kerännyt hillot kasaan, pistänyt aseet olalle ja kertonut marssivansa Puolan halki näyttämään venakoille kaapin paikan. Kuulostaa jotenkin tutulta ratkaisulta. Sellaiselta ”lopulliselta ratkaisulta”. Mut hei, ei voi mennä pieleen.

Vuosi 2022 on ollut aika rikas. Loppuvuosi kieltämättä vähän jännittää, sillä jos jatkamme tätä rataa, niin todennäköisesti viimeistään marraskuussa Paavo Väyrynen on Venäjän presidentti, Vesa Keskisestä on tullut fitnesskuningas, Trump marssii Los Angelesin Pridessa ja Kim Jong-un ja Biden laskee kimpassa donitsiliukumeässä Nokian Edenissä.

Niin notta loppuvuotta odotellessa…