Viimeiset kaksi viikkoa mun elämästä on ollut kuin suklaarasia – puolessa välissä ei jaksais vittu enää yhtään. Ihan puppua ne kaikki clicheiset sanonnat siitä, että suklaarasia yllättää. ”Never know what you’re gonna get!”. Paskan marjat. Ensin menee kukalliset toffeet ja sydämen muotoinen caramel fudge. Eikä kellekään tule kyllä tasan tarkkaan yllätyksenä, että viimeisenä siellä nököttää se ysärin makuinen minttusuklaa ja hyljeksitty, joskin mainettaan parempi ananas.
Pandemia on taas villiintynyt. Vaikka itse en ole sitä viheliäistä virusta vieläkään onnistunut nappaamaan, niin ympärilläni jengi lakoaa kuin olisi menossa Keinosen nimipäivä. Ukrainan sodan aiheuttamat harmit lisääntyvät ja bensakin on niin kallista, että kannattaa ehdottomasti ottaa, eikä ajaa. Pahoinvointi lisääntyy, valtion velka lisääntyy ja taas se kertaalleen eronnut tempparipari lisääntyy.
Tuntuu, että koko yhteiskunnan posimittarit ovat pahasti pakkasella. Itsekin on ollut vähän vaikea repiä tästä maailmansodasta ja ihan jeesus kauan kestäneestä takatalvesta irti mitään positiivista. Vaikka kuinka nousisi sängystä vasemmalla tai oikealla, niin iltapäivällä on jonkin sortin lahottajasieni kasvanut keskelle kupolia. Yhtenä päivänä näin tokmannilla jonkun laitapuolen kulkijan JUOMASSA comforttia. Siis ei haistelemassa, vaan maistelemassa!! Ja ainut mitä minä mietin, oli, että toivottavasti se edes maksaa tuon.
Kohta tulee pääsiäinen. Pyhistä turhimpia. Naapurin kakarat kantavat meille kuppasia oksia, jotka minä vaihdan ystävällisesti kindermuniin. Virvon varvon, tuoreeks terveeks. Aika harva tuntuu tällä pallolla olevan enää terve. Ja vaikka kuinka läträän litrahinnaltaan sitä paritonnista geeliä kiveksiä muistuttaviin silmäpusseihini, niin tuoreemmaksikaan en kyllä enää muutu.
Mutta jos jotain hyvää, niin kesän uutuusjäätelöt on julkaistu, ja ai että meitä taas hemmotellaan.
Niin notta posin ja jäätelöaltaan kautta.
#kevättärinnassa
No comments:
Post a Comment