Mietin pitkään uskallanko avata sanaista arkkuani tästä lakkoaiheesta. On näet tällä hoitajalla median keskustelua ja somen pyhää raivoa seuranneena semmoset patoumat ehtineet kertyä tässä neljässä päivässä, että sanainen
arkkuni muistuttaa pienen rasian sijaan ennemminkin sellaista pandoran petollista lipasta. Mutta viimeistään Millariikan päivitys pakkolain valmistelusta sai rusinat rasahtamaan ja minunkin oli pakko vähän... avautua.
Media lietsoo kauhukuvaa siitä, kuinka minimimiehityksellä painava hoitajaporukka ei riitä ja potilaiden turvallisuus vaarantuu. Oikeastihan tämä on ollut arkipivää jo vuosia. Vai onko jengillä unohtunut, kuinka pari vuotta sitten uutisotsikoissa ruodittiin isojen hoitojättien surkeaa vuoromiehitystä: kaksi hoitajaa, kympin tuntiliksoilla vuoroon kiristetty opiskelijaparka sekä listoilla kummitteleva haamuhoitaja pesivät, puunasivat, ruokkiva ja hoitivat yli toistakymmentä vanhusta. Jos hyvin kävi. Aina ei saatu aamuun edes sitä opiskelijaa.
Kutsumuksesta puhuttiin joskus vielä sodan aikana, mutta eipä kukaan ole hyvinvointivaltiossa enää kutsumuksesta työtä tehnyt vuosikymmeniin. Kyllä minäkin myönnän, että viivan alle on jäätävä hilloa, jotta löydän motivaation liikuttaa tämä ammattiosaamiseni lauantain iltavuoroon. Eivätkä hoitajat vingu vain lisää palkkaa, vaan palkan mukana tulevaa luontaisetua: kollegoita. Jos raskaasta työstä maksettaisi asiallinen korvaus, olisi muuan imatralaisen ammattioppilaitoksen lähihoitajia valmentavalla luennolla ensi syksynä läsnä muitakin, kuin läjä tyhjiä toimistotuoleja. Näillä palkoilla, työolosuhteilla ja eduilla kun nuoret valitsevat toisin. Syystä.
Muutama astetta ahdasmielisempi taho on koittanut vierittää tätä hoitajien harteille. Kolmen tonnin kuukausiliksalla (jota kukaan hoitaja ei saa tekemättä helvetisti öitä ja joka toinen joulu pitkää) hoitajilla ei ole kuulemma mitään asiaa nousta barrikaadeille. Pitäisi suomalaiseen tapaan sylkeä kuppiin ja tyytyä osaansa. Tämä mentaliteetti sopii tälle valitulle, onnelliselle kansalle. Niin on historiassa toitotettu kaikille aikansa sorretuille: naisille, perheväkivallan uhreille, homoseksuaaleille, muuttotappiokuntien asukkaille ja nyt hoitajille. Ole kiitollinen siitä mitä sulla on. Tyytymisessä piilee onni.
Hammaslääkärin takaisinsoittoa saa nyt jo jonotella pk-seudulla toista viikkoa ja terveyskeskukseenkin saa kiirettömän ajan, ei edes viikkojen, vaan kuukausien päähän. Karu fakta on kuitenkin se, että jos nyt ei muutosta synny, niin lakon aikainen suojatyömiehitys tulee olemaan arkipäivää myös jatkossa. Jos näet laki pakkotyöstä menee läpi, näemme niin ennätysmäisen joukkopaon hoitajien riveistä, että on ihan turha haaveilla polien avaamisesta tai siitä neljännestä hoitajasta siellä laitoksen aamuvuorossa.
#mäenjaksataastyytyä
#meidänkaikkienasia
No comments:
Post a Comment