Olisipa vuosi 2016. Silloin kaikki oli vielä ihan kivasti. Meillä oli vielä orastavaa toivoa siitä, että Game of Thronesin viimeisimmät kaudet eivät olisi ihan paskoja. (Olihan ne.) Alepapyörät valtasivat ensimmäistä kertaa kadut ja Brasiliassa urheiltiin kesäolympialaisten hengessä. Suomi voitti jääkiekon nuorten maailmanmestaruuden kotikisoissa Venäjää vastaan lukemin 4-3. Ja mikä parasta: olimme lähempänä maailmanrauhaa kuin koskaan ennen, kun Pokemon Go ilmestyi sovelluskauppoihin. Koko globaali maailma hyötyliikkui onnellisesti yhessä. Oi niitä aikoja.
Nyt uutiset tuuttaavat toinen toisensa perään huonompia uutisia. Ukrainassa soditaan, osakekurssit romahtelevat ja jossain on taas joku variantti valloillaan. Maailman on sanottu olevan paha paikka jo vuosisatoja, mutta koskaan ennen en ole tuntenut sitä luissani näin konkreettisesti. Silti eniten palstatilaa sai toki se fakta, että Marin esiintyi valtiovierailulla nahkatakissa.
Pinnani on ollut kireä kuin valtion budjetti tällä viikolla. Siinä missä kierrätystä hypettävät infotaulut kertovat muovipullon hajoavan 800 vuodessa ja tupakantumpinkin vasta vajaa vuosisadassa, niin meikäläisen hermot tuntuivat jo tiistaina menevän atomeiksi nanosekunnissa. Koko homman kruunasi se, kun torstai-aamuna Nissanin kojetauluun tärähti se samperin lampunhenki. Ei tarvitse olla kummoinenkaan mekaanikko tajutakseen, ettei siinä vaiheessa saa kolmea toivetta.
Tänään, tehdessäni viikonlopun ruokaostoksia ja kerätessäni viimeisiä hermojani K-kaupan hyllyjen välissä kasaan, tuli vieläpä joku urpå heittämään pääsiäisläppää. ”Kelpaisi varmaan neidille muna näin pääsiäisen kunniaksi” hän tokaisi jossain einesten ja pesuaineiden välisillä käytävillä. Semmonen Mikaelin näköinen kaveri. Ei Granlundin. Eikä Gabrielin. Ennemminkin sellainen Agricolan näköinen, vanhalta ja ehkä vähän tuoreelta koskenkorvalta tuoksahtava arjen sankari. En lämmennyt.
Kotiin päästyäni tein skidille ruoan, pesin koneellisen pyykkiä ja täräytin imurinkin tulille. Pieni raivosiivoaminen sellaisen musiikin tahdissa, jota yksikään vanhempi sukupolvi ei hyväksyisi, tepsii aina. Kiinalainen kämppiksemme vuoli jeesus kokoisella keittiöpuukolla pois mustia kohtia banaanista. Hitto ihmiskunnassa jokainen yksilö ottaa jossain vaiheessa elämäänsä toisen yksilön genitaalit suuhunsa, ja sitten valitetaan siitä, kun on vähän mustaa banaanissa häh! En ymmärrä.
Onneksi huomenna on perjantai. Huomenna menen savusaunaan, näen ystäviä ja saan punaista viiniä. Kyykkyversiokin riittää tämän viikon koettelemusten jälkeen.
Parempaa pääsiäistä ihmiset.
No comments:
Post a Comment