Joku näitä valitusvirsiäni lukeva yksilö lähetti minulle eräänä päivänä vitutuskyselyn. Siis kirjaimellisesti kyselyn, jossa piti listata asioita, joiden ansiosta syksyn fallistisen muotoiset metsän antimet kasvavat keskelle otsaa. Ookoo
1. Ihmiset, jotka höyläävät juustoa kääntämättä sitä välillä. Jos sitä kokoperheen punaiseen muoviin pakattua edamia ei näet käännä, niin jossain kuudennen ja kahdeksannen siivun kohdalla alkaa jo toiseen päähän muodostua sellainen hyppyri. Parikymmentä siivua lisää ja juusto muistuttaa enemmän Holmenkollenia kuin leivänpäällistä.
2. Ihmiset, jotka kirjoittaa ketä. Se on k u k a. Ei Kaija Kookaan laulanut, että KETÄ KEKSI RAKKAUDEN?
3. Se fiilis, kun pyöräilet keväällä ekaa kertaa kympin ja mietit, palautuuko toosikseen enää ikinä tunto.
4. Kevät ja grillimätöt. Jokaisella naapurustolla, iltapäivälehdellä ja sukuhaaralla on oma makuraatinsa, joka testaa kesän uutuusmakkarat viimeistään toukokuussa. Naapurin keskivertoa älyllisesti köyhemmästä Jormastakin kuoriutuu varsinainen Kape Aihinen, kun se polttaa perinteistä hiillosta tuossa kerrostalokaksionsa parvekkeella niin, että veren vapaat triglyseridit nousevat ihan silkasta hajusta tälläkin puolella betoniseinää.
5. Live laugh love – taulut. Ja kaikki ne sellaiset ”voit olla mitä vain jos päätät niin” – lätinät meikäläinen facebook-feedissä. Aina ei tee mieli elää, nauraa ja rakastaa. Joskus tekee mieli juoda liikaa punaviiniä ja syödä jääkaapista asioita, jotka sijaitsevat siellä ruokakolmion kärkihuipussa. Ja aina ei vaan voi olla mitä haluaisi. Olen minäkin koittanut joskus olla selvempi kuin mitä oikeasti olenkaan. Kun ei se vaan mene niin, että pyhällä halulla puhaltaa nollat tauluun.
6. Ihmiset, jotka jäävät metron oviaukkoon seisomaan. Tarvitseeko tätä edes selittää?
7. Usko itseesi – ihmiset. Vitut. Minähän se tyyppi olen, joka itseni tähän sotkuun alun perin sainkin!
8. Kaikki mahdolliset kuulutukset aina. Siis mikä siinä on, että ihminen kävi kuussa vuonna kuusysi, mutta herran vuonna 2022 ei ole vielä kehitetty kaiuttimia, joiden kaikuessa puheesta saisi jotain selvää?
9. Mainoskatkot. Niitä on vaan liikaa. Telkkarissa. Radiossa. Joka paikassa on mainoksia ja niiden suomia korvamatoja. Hitto odotan sitä päivää, kun posti laajentaa taas palveluitaan ja löydän itseni kiroilemasta ovisilmästä, kun posteljooni hyräilee toisella puolella ovea mäkkärin tunnaria. Pada pappaapaa. Pappaadada.
10. Se iänikuinen vertaus voileivästä, joka tippuu voipuoli alaspäin. Ei elämä ole noin simppeliä. Ensinnäkin olet viettänyt viisitoista minuuttia pohtien ja tullut lopulta siihen tulokseen, että kyllä, luoja on sen niin tarkoittanut ja luonto määrännyt, että juusto tulee kinkun päälle. Sitten käyt pienen moraalisen taiston ja eettisen kamppailun hyvän juuston ja sen 17-prosenttisen, laihduttavan, mauttoman, värittömän ja läpinäkyvän kumilätyn välillä. Moraalisesti oikein olisi valita kevyempi versio, laihduttaa pari kiloa, liittyä painonvartijoihin ja välttää sydän- ja verisuonisairaudet. Mutta se 39-prosenttinen, suolaista makua tirskuva perusjuusto huutaa nimeäsi jääkaapin perällä, yksinäisenä, vain hennon valon osuessa juustopaketin kylkeen kutsuvasti. Lopulta, tehtyäsi moraalisesti epäilyttävän, mutta inhimillisesti ymmärrettävän valinnan, lataat juustot ja makkarat leivälle ja lyöt kylkeen juustohöylällä leikatut, pikkusen epätasaisen paksuiset kurkut. Siinä vaiheessa, jos leipä tippuu lattialle, niin se ei todellakaan osu lattiaan voipuoli alaspäin, vaan niin, että kaikki tarkoin harkitut ja huolella valitut täytteet levittäytyvät keittiön lattialle kuin sotilaat raatteentielle.
Niin että kerta kysyit. Niin nämä asiat nyt vituttaa…
No comments:
Post a Comment