Pullamössömutsi

Monesti on mietitty, että kännykköihin pitäisi saada kännilukot. Joku pilli johon puhaltaa, jolloin kännissä ei voisi lähettää niitä oivalluksia eksille ja esimiehille. Samanlainen lukko pitäisi saada vauvavuoteen! Minulta juuri näet kysyttiin, että kuinka monta kertaa yössä Milo herää. Ja täytyy myöntää, että EI MITÄÄN hajua! Yöt menevät niin sumussa, etten huomaisi, vaikka norsulauma reivaisi meidän olohuoneessa. Viiden promillen humala on keposempi känni kuin mun aamupöhnä. Ja ne tekstiviestit aamulla. Yritin toissapäivänä kirjoittaa kaverille viestiä, jossa minun piti ilmaista, että nähdään vaan, mutta ei vielä, sillä vasta kapusin sängystä. Kirjoitin viestin, pyyhin typot ja kirjotin uudestaan. Lopulta hyväksiluin viestin, ei yhtään virhettä. Send.

"Sopiintoki. Mutveinihan vielö".

Tällainen kokoaikakänni käy kyllä välillä vähän raskaaksi. Sitä tekee ihan älyttömän huonoja päätöksiä, ajatuksenjuoksu on hidasta kuin vr talvella (vain joka toinen juna tulee ja joka viides ajatus juoksee!) ja varhaisen dementoitumisen kaikki merkit täyttyvät. Pelkään sitä, että jossain vaiheessa huomaan tulevani kotiin ilman vauvaa, koska olen vain yksinkertaisesti unohtanut Milon maitohyllyjen väliin. Klassisesti: hei, tuolla on joku turhanpäiväinen tarjous asiasta, jota en missään nimessä tarvitse, mutta tässä väsymystilassa ja näillä pullamössöaivoilla tuntuu ihan helvetin hyvältä idealta. Jätän nää vaunut vaan hetkeks tähän. Nih. Olen ihan varma, että Vesa Keksinen on pokannut kaikki naisensa tämänkaltaisessa väsymystilassa. Niiden naisparkojen mielestä tietyssä pöhnässä Keskisenkin näköinen kaveri on tuntunut tosi hyvältä idealta. Tai Frederik. Olen myös melko varma, että kun vaimoke Timo Soiniin rakastui, niin ihan kaikki inkkarit ei sen mamman kanootilla soudellut.

Minusta on tullut myös häpeilemättömän ärsyttävä. Tänään Itiksessä Milo onnistui vihdoin nukahtamaan turvaistuimeen. Kävin ruokakaupassa ja olin niin tyytyväinen, kun saisin nukkuvan pojan autoon, kotimatka sujuisi rauhallisen joutuisasti. Noh, hissiin kanssani tulla pärähti joku ulkomaalainen mies. Tässä vaiheessa kanssalaisuudella on väliä. Suomalainen mies näet puhuu puhelimeen hiljaa, mielellään käyttäen yhtä tai korkeintaan kahta eri sanaa kerrallaan. "Haloo. Oon. Itikses. Voin tuoda. Monelta. Joo. Okei. Joo. Mäki sua. Joo. Moi". Noin puhuu suomalainen mies. Entäpäs rempseä afrikkalaismies? "Heeeeeei, duuuuuuudeeee. Hey, WADDAP!!!!!!". Ihan niin kuin kaveri olisi yrittänyt huutaa niin kovaa, että ihminen luurin toisessa päässä kuulisi huudon ilman sitä teleyhteyttä. Ja minäkös siitä pillastuin?! Hiljainen kotimatkani oli vaarassa. Otin oikean etusormeni, toin  sen salamannopealla liikkeellä huulilleni ja päästin maailman kovimman suhinaäänen miestä kohti. Räkä lensi kaaressa ja minä suhisin sormeni takaa niin kovaa, että miehen tykka hulmusi. HYSSSSSSS!!!. Ja hiljaista tuli. Heri 1 - dude 0.

Nämä pullamössöaivot tekevät minusta myös äärimmäisen varovaisen. Jotenkin aina olen ihmetellyt, että miten noi äidit tolleen turhaa stressiä repii kaiken maailman hömpötyksistä, mutta nyt ymmärrän! Jokainen pomppu voi potentiaalisesti rikkoa luun, joten parempi pysyä hissukseen tasamaalla. Jos vahingossa liian pitkään valvoo, niin siitä voi tulla tapa. Jos unohtaa jonkun nimpparit, niin ai ai, parempi pitää seinällä jotain hevosen kokoista mainoskalenteria. Jos vääntää nenää possun näköiseksi, niin se voi jäädä silleen! Saippuasta saa varmaankin syövän, vähintäänkin jonkun intialaisen hyppykupan, jos ei ole Suomessa tuotettua tervasaippuaa. Mutta tervastakin saa syövän. Damn.

Muistelen, kuinka lähdin Etelä-Afrikkaan kolmeksi kuukaudeksi ihan vain koska olin nähnyt niitä maisemia telkkarissa, ja näytti kivalta. Siis maahan, joka on maailman ykkösenä raiskaus-, murha- ja AIDS-tilastoissa. Niin sinne siis oli päästävä. Ja hitto vielä kahdesti! Hyppäsin maailman korkeimman benjin ja juoksin karkuun punapyllypaviaaneja. Vilman kanssa Kambodzassa liftasimme vähintäänkin epäilyttävillä kyydeillä, ja siitäkin selvittiin hengissä. Olen pitänyt hauskaa ympäri maailmaa, nähnyt ja tehnyt ja rikkonut aina rajoja ja väritellyt tahallaankin viivojen ulkopuolelle. Olen lintsannut, polttanut tupakkia ja jättänyt läksyt tekemättä. Ja nyt? Nyt pahemman luokan toimintaa on se, kun tämän pikkuperheen äiti käyttää k-marketista saatua kärrypolettia s-ryhmän kaupassa. Mikä anarkisti!!!

Jossain vaiheessa raskaus ja vauvan saanti tekivät minusta - ei pullantuoksuisen, vaan pullamössöisen äidin. Näen jo sieluni silmin, kun huudan Milolle uimarannalla, että ole nyt varovasti, ettet huku siihen kolme senttiä syvään rantaveteen, ja Milo kiroaa samalla salaa kavereilleen, että "äiti on just tommonen ylivarovainen pelkuri". Ja kun Milo tahtoo mopokortin, niin ei. Mene pyörällä. Michelin-puvussa. Potta päässä. Ehkä vielä sillä pienimmällä vaihteella 21-vaihteisessa pyörässä, niin ei pääse liian lujaa. Alamäet talutetaan! Ja apparit otetaan pois kun täyttää 30. Ranne- ja polvisuojia ei koskaan!

Näin tänään itseni sieluni silmin kierrätyskeskuksessa katselemassa kukkamekkoja ja rehuja hattuun! Sen sijaan, että muuttuisin äidikseni, niin olen muuttumassa mummokseni. Ei ihme, jos deittirintamalla on hiljaista, kun meitsi näyttää plangenin mainokselta. Ja ei deittaillakaan viiti, eihän sitä tiedä, että mitä ne tyypit on miehiään, niillä voi olla vaikka harvinainen, tarttuva akne tai tapana jättää pöntön kansi ylös. Vähintäänkin joku käytöshäiriö pakko olla, kun yli kolmekymppisenä ovat sinkkuja. Tai joku maanisdepis hamsteri lemmikkinä ainakin.

Huomenna korjaan asian. Huomenna vietetään minun ja Katan afterbabyshowereita! Olen suunnitellut äärimmäisen laadukkaita (eli helvetin typeriä) seuraleikkejä ja täyttänyt oman ja Riinan jääkaapin boolitarvikkeilla. Huomenna siis vedän peput olalle ja sibalin sekaisin, ihan vain todistaakseni itselleni, että olen 30, en 130! Uin alasti leirintäalueen lammessa ja huutelen rivoja keskellä yötä killuessani siellä lätäkössä ja kuvittelen olevani joku hitonkin kuuma kuviokelluja. Heitän saunassa kossua kiukaalle, pukeudun johonkin hemaisevan seksikkääseen, kolme numeroa liian pieneen kesärättiin ja toivon, että joku pitää tarvittaessa tukasta kiinni!

Raskauttavaa kuvamateriaalia siis luvassa!