Help wanted. Mulla oli kesällä helpxissä ilmoitus, jossa hain aupair-tyyppistä ratkaisua. Idea on Helpxissä simppeli. Haetaan työntekijöitä/apukäsiä eripituisiksi ajanjaksoiksi säännöillä, jotka kimpassa sovitaan ilman järjestöjä välikätenä. Itse olin tämän avulla aikanaan kolme kuukautta Etelä-Afrikkalaisella hostellilla hommissa. Olen tarkka kuin mummu vadelmia poimiessa, yksikään matoinen, mätä yksilö ei meidän katon alle eksyisi. Kesän aikana olenkin saanut lähetellä yhden jos toisen kiitos mutta ei kiitos - viestin. Aika fiilispohjalta olen käynyt "hakemuksia" läpi. Ensivaikutelman mukaan olen pistänyt kaiffarit joko jatkoon tai vilkutellut virtuaaliset heippani.
Noh, nyt osui ja upposi. Saranaya, intialainen psykologian opiskelija muutti meille viikonloppuna. Hän on täällä miltei kuukauden apunani. Sovimme, että muutaman tunnin työtä vastaan hän saisi päivittäin lämpimän aterian ja tietysti majoituksen. Samalla näyttäisin hänelle meidän kulttuuriamme ja perisuomalaisia juttuja ja hän jakaisi kokemuksia omasta elämästään. Hyvä diili.
On kuulkaa ollut yksinhuoltajan elo ja olo lokoisaa. Olen niin tottunut olemaan joka ikinen sekunti yksin vastuussa, että on suorastaan outoa, kun voin jatkaa kahvini siemailua Milon kiivetessä tv-tasoa ylöspäin, sillä joku muu menee beben selän taakse varmistamaan, ettei bebe (tai televisio) kaadu. Minä voin vaan hörppiä sumppiani. Hörpsis. Kummallinen fiilis. Olen myös parin viime päivän aikana käynyt mm. suihkussa yksin (fanfaareja) enkä ole kertaakaan tyhjentänyt astianpesukonetta.
Vaikka on toki jumalattoman ihanaa, että voin vapaasti mennä ja tehdä asioita, niin aion ottaa aupairimme läsnäolosta kaiken irti ja aloittaa joulusiivouksen. Kuulostaa hölmöltä, tiedän. Ainakin allekirjoittaneella yksinhuoltajalla on kuitenkin aika usein kortilla. Siinä vaiheessa, kun kympin uutisten tunnari huutaa televisiossa ja Milo viimein nukahtaa, on tosi ikävä aloittaa päivän siivoushommat. Niin se kuitenkin aina menee. Illan viimeisinä tunteina tulee tsekattua astiat, ehkä pyöritettyä pyykit. Mutta mitään sen suurempaa ei kyllä tule tehtyä. Ja ne pikkuasiat, ne kertyvät. Meidän pakkasessa on enemmän jäätä kuin ruokaa ja pari muutakin nurkkaa tässä kämpässä alkaa olla pikku puunauksen tarpeessa.
Onhan tämä nyt toki muutenkin kiva, että on seuraa. Olemme vertailleet moneen otteeseen kotimaitamme ja lähtökohtiamme. Aupairin mielestä on hassua, kuinka jo lapset osaavat syödä veitsin ja haarukoin (hän opetteli aikuisiällä, ja vieläkin välillä kuulemma hankalaa). On kuulemma myös kummallista, että kun tapaan tuttujani, niin en halaa heitä. Suomalainen nyt ei vain ole sellainen kokoaikainen lääppijä. Kyllä sitä synttärinä ja muina juhlapäivinä voi kääriä kropat yhteen, mutta muuten pidetään turvaväli. Minä selitin hänelle salkkarien murhat, identiteettivarkaudet, räjähdykset ja muut juoneenkäänteet, joita vuosien varrella on nähty. Hän kertoi, että tällä hetkellä Intian katsotuin saippuasarja on saippuaa parhaillaan. Pääosaa näyttelee nainen, jonka roolihahmo tekee jotain lähes uskomatonta: käy töissä!
Onhan tämä jees, että on joku nurkissa. Ei vain apukäsiä, vaan joku, jonka kanssa heittää läppää. On hassua, että vaikka tulemme lähtökohdista, jotka ovat erilaiset kuin yö ja päivä, niin silti nauramme ihan yhtä pöljille asioille. Huonolle huumorille. Ja omaa jalkaa syövälle Milolle.
Ps. Helpxissä on myös paljon työpaikkoja ympäri maailmaa. Kannattaa tsekata, jos on lapseton, vapaa sielu ja kaipaa seikkailua!
Noh, nyt osui ja upposi. Saranaya, intialainen psykologian opiskelija muutti meille viikonloppuna. Hän on täällä miltei kuukauden apunani. Sovimme, että muutaman tunnin työtä vastaan hän saisi päivittäin lämpimän aterian ja tietysti majoituksen. Samalla näyttäisin hänelle meidän kulttuuriamme ja perisuomalaisia juttuja ja hän jakaisi kokemuksia omasta elämästään. Hyvä diili.
On kuulkaa ollut yksinhuoltajan elo ja olo lokoisaa. Olen niin tottunut olemaan joka ikinen sekunti yksin vastuussa, että on suorastaan outoa, kun voin jatkaa kahvini siemailua Milon kiivetessä tv-tasoa ylöspäin, sillä joku muu menee beben selän taakse varmistamaan, ettei bebe (tai televisio) kaadu. Minä voin vaan hörppiä sumppiani. Hörpsis. Kummallinen fiilis. Olen myös parin viime päivän aikana käynyt mm. suihkussa yksin (fanfaareja) enkä ole kertaakaan tyhjentänyt astianpesukonetta.
Vaikka on toki jumalattoman ihanaa, että voin vapaasti mennä ja tehdä asioita, niin aion ottaa aupairimme läsnäolosta kaiken irti ja aloittaa joulusiivouksen. Kuulostaa hölmöltä, tiedän. Ainakin allekirjoittaneella yksinhuoltajalla on kuitenkin aika usein kortilla. Siinä vaiheessa, kun kympin uutisten tunnari huutaa televisiossa ja Milo viimein nukahtaa, on tosi ikävä aloittaa päivän siivoushommat. Niin se kuitenkin aina menee. Illan viimeisinä tunteina tulee tsekattua astiat, ehkä pyöritettyä pyykit. Mutta mitään sen suurempaa ei kyllä tule tehtyä. Ja ne pikkuasiat, ne kertyvät. Meidän pakkasessa on enemmän jäätä kuin ruokaa ja pari muutakin nurkkaa tässä kämpässä alkaa olla pikku puunauksen tarpeessa.
Onhan tämä nyt toki muutenkin kiva, että on seuraa. Olemme vertailleet moneen otteeseen kotimaitamme ja lähtökohtiamme. Aupairin mielestä on hassua, kuinka jo lapset osaavat syödä veitsin ja haarukoin (hän opetteli aikuisiällä, ja vieläkin välillä kuulemma hankalaa). On kuulemma myös kummallista, että kun tapaan tuttujani, niin en halaa heitä. Suomalainen nyt ei vain ole sellainen kokoaikainen lääppijä. Kyllä sitä synttärinä ja muina juhlapäivinä voi kääriä kropat yhteen, mutta muuten pidetään turvaväli. Minä selitin hänelle salkkarien murhat, identiteettivarkaudet, räjähdykset ja muut juoneenkäänteet, joita vuosien varrella on nähty. Hän kertoi, että tällä hetkellä Intian katsotuin saippuasarja on saippuaa parhaillaan. Pääosaa näyttelee nainen, jonka roolihahmo tekee jotain lähes uskomatonta: käy töissä!
Onhan tämä jees, että on joku nurkissa. Ei vain apukäsiä, vaan joku, jonka kanssa heittää läppää. On hassua, että vaikka tulemme lähtökohdista, jotka ovat erilaiset kuin yö ja päivä, niin silti nauramme ihan yhtä pöljille asioille. Huonolle huumorille. Ja omaa jalkaa syövälle Milolle.
Ps. Helpxissä on myös paljon työpaikkoja ympäri maailmaa. Kannattaa tsekata, jos on lapseton, vapaa sielu ja kaipaa seikkailua!
No comments:
Post a Comment