Jos unikoulu odottaa hamassa tulevaisuudessa, niin kannattaa tsekata nämä vinkit ennen aloittamista. Tai jos homma on mennyt ihan penkin alle ja olet löytänyt itsesi ilta toisensa jälkeen paijailemassa huutavaa vauvaa pikkutunneille asti, voi joku näistä kantapään kautta oppimistani vinkeistä tuoda lohdun, tai jopa ratkaisun! Tai sitten ei. Itse munasin näistä lähes joka kohdassa, kunnes lopulta minut lähetettiin sairaalan unikouluun viisastumaan.
1. Katso vauvaa, älä kelloa. Vauvan uniaika on silloin, kun vauva on väsynyt. Uniaikaa voi toki opettaa esimerkiksi niin, että aloittaa aina iltarutiinit tiettyyn kellonaikaan, jolloin on hyvin todennäköistä, että vauva väsyy päivittäin samalla kellonlyömällä. Perisynti on kuitenkin tuijottaa vain kelloa, ja laittaa pahimmassa tapauksessa pirteä kakara sänkyyn. Sama pätee päikkäreihin. Jos viet vauvan sänkyyn pirteänä kello kahdenksan, tämä nukahtaa yhdeksältä. Tai voit odottaa, leikkiä ja häärätä lattialla hyväntuulisen beben kanssa tunnin ja viedä tämän sänkyyn yhdeksältä, jolloin vauva nukahtaa heti taisteluitta. Teit kummin vain, on nukahtamisaika mitä todennäköisemmin sama.
2. Väsymys, nälkä, tylsyys. Näillä kolmella eri vaivalla on identtiset oireet. Kitisevä vauva. Välillä on oikeasti mahdoton erottaa sitä, onko vauva väsynyt vai tylsistynyt. 9-kuinen vauva ei jaksa yleenä leikkiä samaa leikkiä puolta tuntia kauempaa. Jos vauva siis kitisee, niin mieti, milloin vauva viimeksi söi. Jos ruoka ei ole syy, niin nappaa napero kainaloon ja mene tekemään jotain alati kasvavalta äidin to do-listalta. Jos lapsi virkistyy vaikka pyykkivuoren lajittelusta, oli hän tylsistynyt ja siksi vinkui. Jos maisemanvaihto ei piristä, niin vauva on todennäköisesti väsynyt ja on hyvä mennä petiin. Hyvä keino testata väsymystä on myös roskien vieminen. Jos ulkoilma piristää huimasti, ei kannata painella vielä päikkäreille. Jos happihyppelykään ei piristä, kannattaa päätä painella tyynyyn.
3. Karsi välipalat. Pienet snäksit aterioiden välillä ovat paholaisen keksintö, mitä ruokailuihin ja hammasterveyteen tulee. Itse sorruin tähän. Annoin pojalle maitoa, ettei vain tulisi nälkä. Puolen tunnin päästä tarjosin ruokaa, joka ei kelvannut, sillä vastajuotu maito vielä täytti vatsaa. Puolen tunnin päästä taas pojalla alkoi huikoa, mutta minä en ymmärtänyt nälkää, sillä vastahan koitin tarjota ruokaa eikä kelvannut. Pari palaa äidin mandariinia puoli tuntia ennen ateriaa voi vesittää koko homman, jolloin vauva ei syö kunnolla ruoka-aikaan. Syömisen ja juomisen tulisi tapahtua aina ruoka-ajalla. Ei ruoka-aikojen välissä. Myös maito kannattaa nauttia ruoan kanssa samalla aterialla, ei aterioiden välissä. Jos tulee jano, on vesi paras janojuoma.
4. Iltapuuro, hammaspyykki ja sänkyyn. Ei näin. Herkästi sitä sortuu ajattelemaan, että tarjoaa ruokaa viime tingassa, ettei vaan yöllä tule nälkä. Mutta emmehän mekään vedä iltapuuroja nassuun ja painu välittömästi vällyjen väliin! Iltapuurosta ja maidosta vauva saa hirveästi energiaa, joka pitää leikkiä pois. Sänkyyn viety vauva mitä todennäköisimmin vain itkee, sillä hänellä on hurjasti energiaa, muttei mitään tekemistä. Nykyään meillä syödään iltapuurot ja maidot seitsemältä, ja peti kutsuu kahdeksan ja yhdeksän välillä, kun legolinnat on kaadettu ja helistimet rokattu.
5. Jos lapsi huutaa yöllä, ja olet päättänyt olla antamatta maitoa, älä tee visiitistä muutenkaan virikkeellistä. En voi painottaa tätä riittävästi!!! Valoja ei sytytellä, lasta ei oteta syliin, ei lauleskella tai muutenkaan musisoida. Yöpistäytymisten tarkoitus on osoittaa lapselle, että välittävä ja rakastava aikuinen on läsnä, mutta hiton tylsä. Korkeintaan muutaman minuutin ajan kerrallaan voi paijailla, ja hokea pariin otteeseen muutamaa lausetta (esim. nyt on yö, hyvää yötä, nuku hyvin), jonka jälkeen poistutaan taas hetkekesi. Lopulta, kun lapsi tajuaa, ettei maitoa tipu, eikä sen puoleen muutakaan hauskaa, on parempi vain jatkaa unia. Minun poikani ymmärsi tämän yhdessä ainoassa yössä. Viiden pistäytymisen jälkeen hän nukkui koko loppuyön kuin tukki, eikä senkään jälkeen enää ole noussut öisin.
6. Älä syötä jonkun kellonajan jälkeen. Jotkut ajattelevat, että tassuttelevat uneen vaikka viiteen asti ja viideltä aamuyöllä tarjoavat ensimmäisen maidon. Vauva ei ymmärrä kellosta hölkäsen pöläystä, vaan hänelle yksinkertaisesti riittävä kitinä tuo palkinnon. Kello kaksi ei tullut maitoa, kello kolme ei tullut, eikä neljältäkään, mutta viideltä tärppäsi. Vauvan logiikan mukaan hän mahdollisesti yrittää kahta kauheammin huomenna. Älä myöskään ota vauvaa aamu viideltä viereesi ja jatka unia. Sama logiikka. Vertasin tätä siihen, kun meille aikuisille annettaisi pömpeli, jossa on yksi nappi. Tuota nappia painamalla välillä tippuisi aukosta 20 e seteli, välillä ei. Totta hitossa me sitä rämpyttäisimme koko ajan, ihan vain setelin toivossa, josko nyt tärppäisi. Automaatti olisi voitu ohjelmoida vaikka niin, että aina kun keltatakkinen mies ylittää Mannerheimintien, tippuu seteli. Emmehän me sitä keksisi, vaan rämpyttäisimme menemään like there's no tomorrow. Me emme ymmärrä keltatakkista miestä, ja vauva ei ymmärrä kelloa. Jos päätät olla antamatta yömaitoja, älä anna yömaitoja. Simppeliä.
7. Onko vauva mahdollista laittaa omaan huoneeseensa? Tämä ei toki sovi kaikille, mutta yllättävän monille. Varsinkin, kun uusia taitoja alkaa karttumaan, ovat vauvat helposti todella herkkäunisia. Jos vauva herää ja näkee äidin, voi kiusaus päästä äidin lähelle leikkimään olla liian kova, jolloin pinnasängystä huudellaan keskellä yötä tai perhepedissä työnnetään sormia äidin sieraimiin. Jos äitiä sen sijaan ei näy, ei näy myöskään äidin tuomia virikkeitä, jolloin vauva nukahtaa itse helpommin uudestaan. Monille pelkkä omaan huoneeseen siirtyminen tuo rauhan öihin ilman sen kummempia kouluja. Varsinkin imetetyille vauvoille tämä voi olla paras vaihtoehto, sillä tissin vierestä herääminen ei ainakaan helpota maidosta vierottautumista. Myös pelkkä isän vieressä nukkuminen muutaman yön ajan voi tuoda helpotuksen öihin ilman valvomisia, sillä isä ei tuoksu maidolle.
8. Älä reagoi ensimmäiseen itkuun. Vauva voi kitistä ja äännehtiä kovastikin olematta edes hereillä. Ennen kuin säntää lapsen huoneeseen tassuttelemaan, kannattaa hetki kuunnella. Sairaalaunikoulussa hyvänä aikaviiveenä pidettiin viittä minuuttia. Jos vauva ei siinä ajassa hiljene, kannattaa käydä rauhoittelemassa. Jos itku käy hysteeriseksi, tulee toki lohduttelemaan mennä heti, mutta pienimmästä inahduksesta ei kannata lähteä vielä paijauspuuhiin.
9. Poikkea säännöistä, mutta palaa niihin heti, kun tilanne asettuu. Jos vauva on todella kipeä, 39 asteen kuumeessa tai oksennustaudissa, niin tarjoa vauvalle ihan vaikka kuu taivaalta, jos se saa pienelle paremman olon. Mutta hampaiden tai nuhan takia ei vauvaa tarvitse kainaloon ottaa, ihan pelkällä särkylääkkeellä pääsee jo pitkälle vesittämättä unikouluja. Jos jokaisen pienenkin poikkeustilanteen takia rikkoo kodin kaavat, niin ei sitä muuta ehdikään tehdä. Jos tulee kyläilyreissuja tai muita arjen poikkeavia juttuja, kuten elämässä aina tulee, niin ei mitään, palaa rutiineihin taas asioiden normalisoiduttua.
10. Älä unikouluta yksin! Jos olet siitä onnekkaassa asemassa, että perheessä on läsnä oleva isimies, niin pistä hänet valvomaan muutama yö ja mahdollista hänelle pitkät päikkärit päivisin. Jos isästä ei ole iloa, ajoita unikoulun alku perjantaille ja pyydä kummit, mummit ja kaimat lauantaina ja sunnuntaina kylään lapsenlikaksi, niin saat itse nukkua. Jos mistään keinoista ei ole apua tai et saa järjestettyä jeesiä, niin valita neuvolassa. Heillä on apuvoima-arsenaalit valmiina.
Vielä viime viikolla meillä nukutettiin poikaa unille tunnista kolmeen, ja heräiltiin pahimmillaan tunnin välein pullolle yöllä. Unikoulun jälkeen nukutukset ovat kestäneet korkeintaan muutamia minuutteja, ja poika on nukkunut yöt läpeensä, n. 11 h joka yö. Tässä voi siis onnistua! Ja onnistuukin.
1. Katso vauvaa, älä kelloa. Vauvan uniaika on silloin, kun vauva on väsynyt. Uniaikaa voi toki opettaa esimerkiksi niin, että aloittaa aina iltarutiinit tiettyyn kellonaikaan, jolloin on hyvin todennäköistä, että vauva väsyy päivittäin samalla kellonlyömällä. Perisynti on kuitenkin tuijottaa vain kelloa, ja laittaa pahimmassa tapauksessa pirteä kakara sänkyyn. Sama pätee päikkäreihin. Jos viet vauvan sänkyyn pirteänä kello kahdenksan, tämä nukahtaa yhdeksältä. Tai voit odottaa, leikkiä ja häärätä lattialla hyväntuulisen beben kanssa tunnin ja viedä tämän sänkyyn yhdeksältä, jolloin vauva nukahtaa heti taisteluitta. Teit kummin vain, on nukahtamisaika mitä todennäköisemmin sama.
2. Väsymys, nälkä, tylsyys. Näillä kolmella eri vaivalla on identtiset oireet. Kitisevä vauva. Välillä on oikeasti mahdoton erottaa sitä, onko vauva väsynyt vai tylsistynyt. 9-kuinen vauva ei jaksa yleenä leikkiä samaa leikkiä puolta tuntia kauempaa. Jos vauva siis kitisee, niin mieti, milloin vauva viimeksi söi. Jos ruoka ei ole syy, niin nappaa napero kainaloon ja mene tekemään jotain alati kasvavalta äidin to do-listalta. Jos lapsi virkistyy vaikka pyykkivuoren lajittelusta, oli hän tylsistynyt ja siksi vinkui. Jos maisemanvaihto ei piristä, niin vauva on todennäköisesti väsynyt ja on hyvä mennä petiin. Hyvä keino testata väsymystä on myös roskien vieminen. Jos ulkoilma piristää huimasti, ei kannata painella vielä päikkäreille. Jos happihyppelykään ei piristä, kannattaa päätä painella tyynyyn.
3. Karsi välipalat. Pienet snäksit aterioiden välillä ovat paholaisen keksintö, mitä ruokailuihin ja hammasterveyteen tulee. Itse sorruin tähän. Annoin pojalle maitoa, ettei vain tulisi nälkä. Puolen tunnin päästä tarjosin ruokaa, joka ei kelvannut, sillä vastajuotu maito vielä täytti vatsaa. Puolen tunnin päästä taas pojalla alkoi huikoa, mutta minä en ymmärtänyt nälkää, sillä vastahan koitin tarjota ruokaa eikä kelvannut. Pari palaa äidin mandariinia puoli tuntia ennen ateriaa voi vesittää koko homman, jolloin vauva ei syö kunnolla ruoka-aikaan. Syömisen ja juomisen tulisi tapahtua aina ruoka-ajalla. Ei ruoka-aikojen välissä. Myös maito kannattaa nauttia ruoan kanssa samalla aterialla, ei aterioiden välissä. Jos tulee jano, on vesi paras janojuoma.
4. Iltapuuro, hammaspyykki ja sänkyyn. Ei näin. Herkästi sitä sortuu ajattelemaan, että tarjoaa ruokaa viime tingassa, ettei vaan yöllä tule nälkä. Mutta emmehän mekään vedä iltapuuroja nassuun ja painu välittömästi vällyjen väliin! Iltapuurosta ja maidosta vauva saa hirveästi energiaa, joka pitää leikkiä pois. Sänkyyn viety vauva mitä todennäköisimmin vain itkee, sillä hänellä on hurjasti energiaa, muttei mitään tekemistä. Nykyään meillä syödään iltapuurot ja maidot seitsemältä, ja peti kutsuu kahdeksan ja yhdeksän välillä, kun legolinnat on kaadettu ja helistimet rokattu.
5. Jos lapsi huutaa yöllä, ja olet päättänyt olla antamatta maitoa, älä tee visiitistä muutenkaan virikkeellistä. En voi painottaa tätä riittävästi!!! Valoja ei sytytellä, lasta ei oteta syliin, ei lauleskella tai muutenkaan musisoida. Yöpistäytymisten tarkoitus on osoittaa lapselle, että välittävä ja rakastava aikuinen on läsnä, mutta hiton tylsä. Korkeintaan muutaman minuutin ajan kerrallaan voi paijailla, ja hokea pariin otteeseen muutamaa lausetta (esim. nyt on yö, hyvää yötä, nuku hyvin), jonka jälkeen poistutaan taas hetkekesi. Lopulta, kun lapsi tajuaa, ettei maitoa tipu, eikä sen puoleen muutakaan hauskaa, on parempi vain jatkaa unia. Minun poikani ymmärsi tämän yhdessä ainoassa yössä. Viiden pistäytymisen jälkeen hän nukkui koko loppuyön kuin tukki, eikä senkään jälkeen enää ole noussut öisin.
6. Älä syötä jonkun kellonajan jälkeen. Jotkut ajattelevat, että tassuttelevat uneen vaikka viiteen asti ja viideltä aamuyöllä tarjoavat ensimmäisen maidon. Vauva ei ymmärrä kellosta hölkäsen pöläystä, vaan hänelle yksinkertaisesti riittävä kitinä tuo palkinnon. Kello kaksi ei tullut maitoa, kello kolme ei tullut, eikä neljältäkään, mutta viideltä tärppäsi. Vauvan logiikan mukaan hän mahdollisesti yrittää kahta kauheammin huomenna. Älä myöskään ota vauvaa aamu viideltä viereesi ja jatka unia. Sama logiikka. Vertasin tätä siihen, kun meille aikuisille annettaisi pömpeli, jossa on yksi nappi. Tuota nappia painamalla välillä tippuisi aukosta 20 e seteli, välillä ei. Totta hitossa me sitä rämpyttäisimme koko ajan, ihan vain setelin toivossa, josko nyt tärppäisi. Automaatti olisi voitu ohjelmoida vaikka niin, että aina kun keltatakkinen mies ylittää Mannerheimintien, tippuu seteli. Emmehän me sitä keksisi, vaan rämpyttäisimme menemään like there's no tomorrow. Me emme ymmärrä keltatakkista miestä, ja vauva ei ymmärrä kelloa. Jos päätät olla antamatta yömaitoja, älä anna yömaitoja. Simppeliä.
7. Onko vauva mahdollista laittaa omaan huoneeseensa? Tämä ei toki sovi kaikille, mutta yllättävän monille. Varsinkin, kun uusia taitoja alkaa karttumaan, ovat vauvat helposti todella herkkäunisia. Jos vauva herää ja näkee äidin, voi kiusaus päästä äidin lähelle leikkimään olla liian kova, jolloin pinnasängystä huudellaan keskellä yötä tai perhepedissä työnnetään sormia äidin sieraimiin. Jos äitiä sen sijaan ei näy, ei näy myöskään äidin tuomia virikkeitä, jolloin vauva nukahtaa itse helpommin uudestaan. Monille pelkkä omaan huoneeseen siirtyminen tuo rauhan öihin ilman sen kummempia kouluja. Varsinkin imetetyille vauvoille tämä voi olla paras vaihtoehto, sillä tissin vierestä herääminen ei ainakaan helpota maidosta vierottautumista. Myös pelkkä isän vieressä nukkuminen muutaman yön ajan voi tuoda helpotuksen öihin ilman valvomisia, sillä isä ei tuoksu maidolle.
8. Älä reagoi ensimmäiseen itkuun. Vauva voi kitistä ja äännehtiä kovastikin olematta edes hereillä. Ennen kuin säntää lapsen huoneeseen tassuttelemaan, kannattaa hetki kuunnella. Sairaalaunikoulussa hyvänä aikaviiveenä pidettiin viittä minuuttia. Jos vauva ei siinä ajassa hiljene, kannattaa käydä rauhoittelemassa. Jos itku käy hysteeriseksi, tulee toki lohduttelemaan mennä heti, mutta pienimmästä inahduksesta ei kannata lähteä vielä paijauspuuhiin.
9. Poikkea säännöistä, mutta palaa niihin heti, kun tilanne asettuu. Jos vauva on todella kipeä, 39 asteen kuumeessa tai oksennustaudissa, niin tarjoa vauvalle ihan vaikka kuu taivaalta, jos se saa pienelle paremman olon. Mutta hampaiden tai nuhan takia ei vauvaa tarvitse kainaloon ottaa, ihan pelkällä särkylääkkeellä pääsee jo pitkälle vesittämättä unikouluja. Jos jokaisen pienenkin poikkeustilanteen takia rikkoo kodin kaavat, niin ei sitä muuta ehdikään tehdä. Jos tulee kyläilyreissuja tai muita arjen poikkeavia juttuja, kuten elämässä aina tulee, niin ei mitään, palaa rutiineihin taas asioiden normalisoiduttua.
10. Älä unikouluta yksin! Jos olet siitä onnekkaassa asemassa, että perheessä on läsnä oleva isimies, niin pistä hänet valvomaan muutama yö ja mahdollista hänelle pitkät päikkärit päivisin. Jos isästä ei ole iloa, ajoita unikoulun alku perjantaille ja pyydä kummit, mummit ja kaimat lauantaina ja sunnuntaina kylään lapsenlikaksi, niin saat itse nukkua. Jos mistään keinoista ei ole apua tai et saa järjestettyä jeesiä, niin valita neuvolassa. Heillä on apuvoima-arsenaalit valmiina.
Vielä viime viikolla meillä nukutettiin poikaa unille tunnista kolmeen, ja heräiltiin pahimmillaan tunnin välein pullolle yöllä. Unikoulun jälkeen nukutukset ovat kestäneet korkeintaan muutamia minuutteja, ja poika on nukkunut yöt läpeensä, n. 11 h joka yö. Tässä voi siis onnistua! Ja onnistuukin.
No comments:
Post a Comment