Yyhoomutsin kantapään kautta opitut vinkit veeärrälle. Nämä kokemusasiantuntijan kommellukset ja vinkki vitoset perustuvat omaan seikkailuumme. Matkustimme itse vähän päälle vuoden vanhan maantiekiitäjän kanssa ensin Helsingistä Joensuuhun ja sieltä taajamajunalla Nurmekseen.
- Leikkivaunu- ah, tuo pitkien kilometrien pelastus. Leikkivaunun kehittäjälle pitäisi myöntää Nobelin rauhanpalkinto. Mikään järjettömän suuri kompleksi ei ole kyseessä, ei se mikään hoploppi ole. Mutta hyvän mielikuvituksensa avulla lapset saavat kyllä riittävästi iloa siitä yhdestä puisesta junasta, kirjoista ja liukumäestä, joka kiihtyy muuten nollasta sataan niin vikkelään, että paljaspyllyiset saavat mäessä palovammoja. Kirjavalikoima on yllättävän kattava.
- Jos matkustat vaunujen kanssa, valitse paikka vaunujensäilytystilan vierestä. Ei leikkivaunusta. Nettisivuilta varattaessa valitse "normipaikka", ei leikkivaunupaikkaa. Muuten ohjelma ampaisee persauksesi yläkertaan, ja siinä tapauksessa, etteivät leikit enää maistu ja uni pukkaa silmään, et välttämättä saa itse istumapaikkaa vaunujen läheltä, jos paikat ovat jo täysiä. Siinä tapauksessa saattaa olla, että vietät päikkärien mittaisen tovin vaunujen vierellä seisten. Leikkivaunussa sen sijaan on istumapaikkoja aina, koska lapsen ääniä pelkäävät, sielultaan mustat suomalaiset harvoin haluavat matkustaa elämän ääniä kuullen. Niinpä sinne mahtuu sekaan, vaikkei paikkaa olisikaan varannut.
- Kun olet varannut istumapaikkasi vaunutilan vierestä, niin olet varannut paikkasi myös juuri sen vessan pielestä, jossa sijaitsee hoitotilat. Jei. Vessan automaattinen ovi aukeaa nappia painamalla niin hitaasti, että ehdit painamaan nappulaa ja hakemaan ravintelivaunusta kahvit, ennen kuin mahdut oviaukosta ja rupeat taas odottelemaan, että ovi sulkeutuu.
- Hoitoveskissä kannattaa huomioida se, että hoitopöytä sijaitsee pöntön päällä. Joku miesinsinööri kehitti tämän systeemin. Joku miesinsinööri, jolla ei ole vaimoa. Ei ole eikä tule. Sen nimi on varmaan Jorma, tai joku muu tosi nolo nimi, joka saa jokaisen swaippaamaan välittömästi vasemmalle. Insnööri-Jorma. Ei jatkoon.
Ellet halua siis laskea tavaroitasi junan, kröhöm, no sanotaan, että semilikaiselle lattialle, niin saat kantaa sekä taaperoa että hoitolaukkua kainalossasi, kun itse pissit. Kannattaa siis hoitaa vaipanvaihto ja oma nenänpuuterointi eri käyntikerroille, silläkin uhalla, että puoli junamatkaa kuluu vessan oven sulkeutumista ja avautumista odotellessa. Kannattaa myös taaperon vaihtovaatteiden lisäksi kantaa aika helposti saatavilla omaa vaatekertaa. Siinä vaiheessa, kun taapero seisoo hoitopöydällä ja pitää äidinn olkapäistä kiinni äidin pyyhkiessä waipseilla pientä peppua, niin ei, se lämmin tunne vatsalla ei ole rakkautta ja lämpöä vaikka kuinka toivoisit. Varsinkin poikalasten äidit tietävät tämän. Oma vaihtokerrasto siis myös lähellä.
- Ravintolavaunu. Remontoidusta ulkomuodosta viis, vaunu näyttää väkisinkin vähän joltain Aki Kaurismäen elokuvalta. Jos jossain pöydässä sattuu vielä istumaan pari Juice Leskisen näköistä kaveria bissellä, niin tunnelma on taattu. Hinnat ovat juuri sitä mitä sopii odottaa. Helpommalla pääsee, kun pakkaa mukaansa kotona tehdyt, kunnon herkkuvoikkuleivät ja vähän pillimehua. Toki ruokalistaa tutkiskeltuani täytyy todeta, että semmoiseta ikea-tasoista apetta oli tarjolla. Eipä kukaan mene ikeaankaan kulinarististen elämysten takia, mutta kyllä se paremman puutteessa maistuu. Muutaman euron enempi joutuu pulittamaan lihapullistaan ikeaan verrattuna, mutta ovatpahan paremmat maisemat. Taaperoikäiselle tarjolla ei toki ollut yhtään mitään, mutta aikuisempaan makuun löytyi yhtä sun toista apetta.
- Taajamajunat. Siinä vasta onkin kuulkaa insinöörien taidonnäyte. Ihminen kävi kuussakin jo vuonna kuusysi, mutta taajamajuna sen kun pitää pintansa portaidensa kanssa. Tarvitset siis apua päästäksesi junaan, ja sieltä pois. Jos käy hyvä tuuri, niin konduktööri on lupsakka pohjoiskarjalalainen setämies, joka jeesaa ylä- ja alamäissä, mutta jos konnariksi sattuu joku kusiset aamumurot vetänyt kaveri, niin kannattaa nykiä kanssamatkustajia hihasta jo laiturilla. Ja junaan kannattaa nostaa vaunut aina tanko edellä. Sain tämän vinkin facebookissa, ja joo, kun siinä laiturilla asettelin vaunuja ojoon, niin tajusin heti, miksei sinne kannata suunnata nokka ensin.
- Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja taajamajunassa. Muista tabletti mukaan. Lataa jo kotona läjäpäin ilmapallopelejä ja kaiken maailman hömpötyksiä. Junissa (jopa tässä neuvostoliittolaisjunan oloisessa taajamakapistuksessa) on wifi, joten youtuben lastenrallatukset vievät myös pari kilsaa. Ja jos joku kanssamatkustaja uskaltaa valittaa, niin otat reteästi tabletin pois ja annat taaperosi aloittaa komian huutokonserton. Eiköhän se tabletti ja metrolla mummolaan- renkutus ala muidenkin mielestä tuntua ihan kivalta idealta.
- Kitupiikin vinkki vitonen: vaunujen kanssa pääsee kuulemma myös Helsingistä Tampereelle ilmaiseksi. Jos kaipaa mammakaverin kanssa kesäpäiviin täytettä, niin käppäilyreissu keski-Suomessa saattaa olla kivaa vaihtelua. Ja Tampereen muumimuseo <3
Vanhasta kunnon toimii kuin junan vessa - sanonnasta on tavallaan kadonnut pohja, kun uudet junat tulivat raiteille säiliöineen. Muistan vielä, kun 15-kesäsenä kuljin samaa reittiä serkkujen luokse, ja vessan vetäessä pystyi katsomaan alla kiitäviä raiteita. Seinällä oli kyltti, joka kehotti välttämään vessan käyttö asemilla, ymmärrettävästä syystä. Näistä ajoista täytyy sanoa, että oli meininki vähän muuttunut. Junalla matkustus oli ihan mukava kokemus. Olivathan ne kilsat pitkiä, mutta oikealla asenteella ja eväsarsenaalilla lapsen kanssa paljon autoa mukavampi tapa mennä.
- Leikkivaunu- ah, tuo pitkien kilometrien pelastus. Leikkivaunun kehittäjälle pitäisi myöntää Nobelin rauhanpalkinto. Mikään järjettömän suuri kompleksi ei ole kyseessä, ei se mikään hoploppi ole. Mutta hyvän mielikuvituksensa avulla lapset saavat kyllä riittävästi iloa siitä yhdestä puisesta junasta, kirjoista ja liukumäestä, joka kiihtyy muuten nollasta sataan niin vikkelään, että paljaspyllyiset saavat mäessä palovammoja. Kirjavalikoima on yllättävän kattava.
- Jos matkustat vaunujen kanssa, valitse paikka vaunujensäilytystilan vierestä. Ei leikkivaunusta. Nettisivuilta varattaessa valitse "normipaikka", ei leikkivaunupaikkaa. Muuten ohjelma ampaisee persauksesi yläkertaan, ja siinä tapauksessa, etteivät leikit enää maistu ja uni pukkaa silmään, et välttämättä saa itse istumapaikkaa vaunujen läheltä, jos paikat ovat jo täysiä. Siinä tapauksessa saattaa olla, että vietät päikkärien mittaisen tovin vaunujen vierellä seisten. Leikkivaunussa sen sijaan on istumapaikkoja aina, koska lapsen ääniä pelkäävät, sielultaan mustat suomalaiset harvoin haluavat matkustaa elämän ääniä kuullen. Niinpä sinne mahtuu sekaan, vaikkei paikkaa olisikaan varannut.
- Kun olet varannut istumapaikkasi vaunutilan vierestä, niin olet varannut paikkasi myös juuri sen vessan pielestä, jossa sijaitsee hoitotilat. Jei. Vessan automaattinen ovi aukeaa nappia painamalla niin hitaasti, että ehdit painamaan nappulaa ja hakemaan ravintelivaunusta kahvit, ennen kuin mahdut oviaukosta ja rupeat taas odottelemaan, että ovi sulkeutuu.
- Hoitoveskissä kannattaa huomioida se, että hoitopöytä sijaitsee pöntön päällä. Joku miesinsinööri kehitti tämän systeemin. Joku miesinsinööri, jolla ei ole vaimoa. Ei ole eikä tule. Sen nimi on varmaan Jorma, tai joku muu tosi nolo nimi, joka saa jokaisen swaippaamaan välittömästi vasemmalle. Insnööri-Jorma. Ei jatkoon.
Ellet halua siis laskea tavaroitasi junan, kröhöm, no sanotaan, että semilikaiselle lattialle, niin saat kantaa sekä taaperoa että hoitolaukkua kainalossasi, kun itse pissit. Kannattaa siis hoitaa vaipanvaihto ja oma nenänpuuterointi eri käyntikerroille, silläkin uhalla, että puoli junamatkaa kuluu vessan oven sulkeutumista ja avautumista odotellessa. Kannattaa myös taaperon vaihtovaatteiden lisäksi kantaa aika helposti saatavilla omaa vaatekertaa. Siinä vaiheessa, kun taapero seisoo hoitopöydällä ja pitää äidinn olkapäistä kiinni äidin pyyhkiessä waipseilla pientä peppua, niin ei, se lämmin tunne vatsalla ei ole rakkautta ja lämpöä vaikka kuinka toivoisit. Varsinkin poikalasten äidit tietävät tämän. Oma vaihtokerrasto siis myös lähellä.
- Ravintolavaunu. Remontoidusta ulkomuodosta viis, vaunu näyttää väkisinkin vähän joltain Aki Kaurismäen elokuvalta. Jos jossain pöydässä sattuu vielä istumaan pari Juice Leskisen näköistä kaveria bissellä, niin tunnelma on taattu. Hinnat ovat juuri sitä mitä sopii odottaa. Helpommalla pääsee, kun pakkaa mukaansa kotona tehdyt, kunnon herkkuvoikkuleivät ja vähän pillimehua. Toki ruokalistaa tutkiskeltuani täytyy todeta, että semmoiseta ikea-tasoista apetta oli tarjolla. Eipä kukaan mene ikeaankaan kulinarististen elämysten takia, mutta kyllä se paremman puutteessa maistuu. Muutaman euron enempi joutuu pulittamaan lihapullistaan ikeaan verrattuna, mutta ovatpahan paremmat maisemat. Taaperoikäiselle tarjolla ei toki ollut yhtään mitään, mutta aikuisempaan makuun löytyi yhtä sun toista apetta.
- Taajamajunat. Siinä vasta onkin kuulkaa insinöörien taidonnäyte. Ihminen kävi kuussakin jo vuonna kuusysi, mutta taajamajuna sen kun pitää pintansa portaidensa kanssa. Tarvitset siis apua päästäksesi junaan, ja sieltä pois. Jos käy hyvä tuuri, niin konduktööri on lupsakka pohjoiskarjalalainen setämies, joka jeesaa ylä- ja alamäissä, mutta jos konnariksi sattuu joku kusiset aamumurot vetänyt kaveri, niin kannattaa nykiä kanssamatkustajia hihasta jo laiturilla. Ja junaan kannattaa nostaa vaunut aina tanko edellä. Sain tämän vinkin facebookissa, ja joo, kun siinä laiturilla asettelin vaunuja ojoon, niin tajusin heti, miksei sinne kannata suunnata nokka ensin.
- Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa ja taajamajunassa. Muista tabletti mukaan. Lataa jo kotona läjäpäin ilmapallopelejä ja kaiken maailman hömpötyksiä. Junissa (jopa tässä neuvostoliittolaisjunan oloisessa taajamakapistuksessa) on wifi, joten youtuben lastenrallatukset vievät myös pari kilsaa. Ja jos joku kanssamatkustaja uskaltaa valittaa, niin otat reteästi tabletin pois ja annat taaperosi aloittaa komian huutokonserton. Eiköhän se tabletti ja metrolla mummolaan- renkutus ala muidenkin mielestä tuntua ihan kivalta idealta.
- Kitupiikin vinkki vitonen: vaunujen kanssa pääsee kuulemma myös Helsingistä Tampereelle ilmaiseksi. Jos kaipaa mammakaverin kanssa kesäpäiviin täytettä, niin käppäilyreissu keski-Suomessa saattaa olla kivaa vaihtelua. Ja Tampereen muumimuseo <3
Vanhasta kunnon toimii kuin junan vessa - sanonnasta on tavallaan kadonnut pohja, kun uudet junat tulivat raiteille säiliöineen. Muistan vielä, kun 15-kesäsenä kuljin samaa reittiä serkkujen luokse, ja vessan vetäessä pystyi katsomaan alla kiitäviä raiteita. Seinällä oli kyltti, joka kehotti välttämään vessan käyttö asemilla, ymmärrettävästä syystä. Näistä ajoista täytyy sanoa, että oli meininki vähän muuttunut. Junalla matkustus oli ihan mukava kokemus. Olivathan ne kilsat pitkiä, mutta oikealla asenteella ja eväsarsenaalilla lapsen kanssa paljon autoa mukavampi tapa mennä.
No comments:
Post a Comment