Kesäkuun puolessa välissä meille muutti aupairiksi tyttö. Hänen nimensä on joko Jiezing tai Ziejing (joita kumpaakaan ei varmasti edes kirjoiteta näin). Näin elokuun puolenvälin paikkeilla, kaksi kuukautta siitä, kun hän koputteli oveemme, en vieläkään ole oppinut, kumpi hitto se nyt on. Muutaman päivän jälkeen olisin vielä voinut kysyä, mutta jossain vaiheessa meni se maaginen raja, se veteen piirretty viiva, kun kysyminen olisi ollut jo noloa. Yleensä hänen huomionsa saavuttaakseni toteankin vain yksinkertaisesti "hey" ja toivon sormet ristissä, että hän kuuntelee.
En oikeastaan loppujen lopuksi tiennyt Kiinasta paljoakaan, ennen kuin tuo 40-kiloinen kiinalaismimmi muutti romuineen päivineen asumaan vierashuoneeseemme. Se mitä kaikki suomalaiset tietävät on, että Kiinassa syödään koiria. Maailman isoin maa. Riisiä. Hyvää ruokaa (joka ei muuten pidä paikkaansa). Kommunismi. Kielletty google.
On ollut äärimmäisen piristävää rikkoa ennen kaikkea omia ennakkoluulojani. Kuvittelin jotenkin, että Kiinassa tulotaso olisi merkittävästi alhaisempi, ja että tuossa muovikrääsän luvatussa maassa (made in China) kaikki olisi halpaa kuin saippua. Sen sijaan kohtasinkin olohuoneessani tytön, jonka tulotaso oli omaa luokkaani. Hänen mielestään suomalainen hintataso vastasi kotimaata muuten, mutta ruokaa saisi kuulemma Kiinasta huokemampaan hintaan. Olin kuitenkin oikeassa siitä, että täällä vapaan sanan ja median lintukodossa eläminen on kiinalaisvieraalle pieni ihme. Hän kertoi minulle we-chatista, kiinalaisesta vastineesta whatsapille. Ja siitä, että oikeastaan yliopistoalueella on aika helppo kiertää sääntöjä ja ladata ohjelmat, joiden avulla myös Kiinassa pääsee googleen - toki laittomasti. Hän sanoi, että kukaan mannerkiinassa ei oikeastaan tiedä, mitä Hong Kongissa tapahtuu, sillä kiinalaiset mediat sensuroivat kaikki uutiset. Onneksi hän osaa japania, jonka vuoksi hän lukeekin uutiset aina naapurisaarivaltion medioista.
Yksi suurimmista mullistuksista meille molemmille on ollut ruoka. Siinä missä lähikinkkini sapuska on kuin jumalan lahja itä-helsinkiläiselle lähiölle, niin on se samalla valovuosien päässä siitä, mitä oikea kiinalainen ruoka on. Kun samaan kaatilaan heittää puoleksi tunniksi kiehuttelemaan herkkusieniä, riisinuudelia, salaatinlehtiä ja kanankoipia luinen päivineen, niin synnytyksen jälkeiset istukoineen päivineen alkavat tähän verrattuna näyttämään herkullisilta. Hänen mielestään taas vihanneshyllymme näyttää niin epäaidolta, ettei se houkuttele kokkamaan. Ihmettelin tätä aluksi, mutta muutaman kauppareissun jälkeen huomasin sen itsekin. Jok'ikinen munakoiso hyllyssä on saman muotoinen, saman värinen ja saman kokoinen. Kurkut ovat suoria kuin Näsinneulat, korkeintaan pituudessa on muutaman sentin ero. Omenoissa on tarjolla yhtä ainutta kokoa ja vain niin täydellisen värivirheettömiä yksilöitä, että epäilen niitä myrkytetyiksi taikaomenoiksi ja alan vaistomaisesti metsästämään vessapaperihyllyjen väleistä seitsemää kääpiötä.
Alkoholinkäyttömme eroaa valtavasti. Meille alkoholi on päihde, jota käytetään rentoutumiseen ja viihtymiseen (ja toisinaan ördäämiseen ja möykkäämiseen) viikonloppuisin ja loma-aikoina, ehkä joskus iltaisin. Hänelle alkoholijuomat ovat juomia muiden joukossa, jonka takia hän eräänäkin arkiaamuna siemaili matkalonkeroa bussissa ennen kymmentä. Muutaman kerran hän on juonut siideriä aamupalaksi, koska eihän siitä yhdestä nyt kuulemma päihtymään pääse. Karhun A-olut on kuulemma erinomaista lientä opiskelun oheen: varsin juotavaa, mutta sopivan pahaa, jotta se pitää hereillä. Rainbown ällömakea light-siideri taasen on hänen lempparinsa kaikista niistä juomista, joita olen hänelle kantanut maistettavaksi. Jallu oli kuulemma vahvaksi viinaksi aika laimeaa. Kiinassa on kuulemma tapana poltella brenkut kotona, jolloin prosentit ovat lähempänä eläkeikää, kuin neljääkymppiä, joten ymmärrän, miksi yhden tähden kansasllisjuomamme maistui hänestä lähinnä vetiseltä.
Seikkailua kerrakseen oli viedä kiinalaisvieraamme maaseudun rauhaan, Juukaan, Pielisen rannalle ihmettelemään hiljaisuutta. Sukumme mökki sijaitsee siellä, Pentinniemellä, keskellä metsää. 1983 rakennettu pieni puinen tönö, jonne jälkikäteen on toki vedetty sähköt, mutta jossa juoksevasta vedestä voi vain haaveilla, vessasta puhumattakaan.
Kuulin eräästä kiinalaispoppoosta, joka oli majoitettu Helsingissä meren rannalla sijaitsevaan, rauhaisaan hotelliin. Hälinään tottuneet kiinalaisparat olivat menneet hiljaisuudesta niin sekaisin, että koko ryhmä oli lopulta siirretty keskustaan hotelliin, jossa varmasti kuului elämän ääniä ja liikenteen möykkää. Meidän kiinalaisemme ei kuitenkaan ahdistunut hiljaisuudesta, päin vastoin. Hän nautti siitä, kun sai joogata rauhassa kalliorannalla laineiden liplatusta kuunnellen. Aika zen.
Tuli elementtinä oli kinkille uusi juttu. Kun ensimmäistä kertaa laitoin alati kasvavan poltettavien roskien pinon uunin perälle ja annoin hänen käteensä tulitikut, oli hän hämillään. Oli nähnyt moisia elokuvissa, muttei koskaan ollut raapaissut tulitikkua. Aika sohimistahan se olikin. Toivoin salaa, että olisin videokuvannut sen yrittämisen. Kun lopulta pienikin kipinä kajahti askin kyljestä ilmoille, sai kinkki lähes slaagin ja heitti palamattoman tikun uuniin. Samana iltana hän yritti sytyttää saunaa laittamalla pesän täyteen isoa koivuklapia ja raapimalla tikkuja perään. Puolen tunnin ja noin kolmen tulitikkuaskin jälkeen uunin perällä oli niin paljon palamattomia tikkuja, että ne yksin riittivät sytykkeiksi.
Kylmään järviveteen en kinkkiä saanut, joskaan en myöskään itse rohjennut mennä alle 15-asteiseen veteen pulikoimaan. Ehdotin eräänä iltana, että kinkki lähtisi kastelemaan jalkojaan Pieliseen ja mahdollisesti uimaan, mutta hän oli huolissaan siitä, voiko kuukautisten aikaan mennä järveen. Ei niinkään sen takia, mitä järvi tekisi hänelle, vaan mitä hänen kuukautisensa tekisivät järvelle. "I never thought I make pollution in Finland". Oli muuten aika tonnin seteli-ilme kasvoilla, kun ilmoitin, että tottakai menkkojen aikaan voi uida, minähän pissaankin järveen. "PISSAAT?? EIHÄN JÄRVEEN VOI PISSATA."
Watch me. Menin ja kusin järveen.
Vaikka uiminen oli enemmän huti kuin hitti, niin sauna kokemuksena osui ja upposi kiinalaisvieraasemme kuin jäävuori titanikkiin. Saunaan liittyvät rituaalit ihmetyttivät ja hauskuuttivat, mutta löylyistä kiinalaisemme osasi nauttia heti ensimmäisestä vesikauhasta lähtien. Saunavasta oli kinkin mielestä kummallinen kapistus, eikä hän uskonut sen maagisesti parantavaan voimaan, vaan piti toisten alastomien vartaloiden hakkaamista risuilla lähinnä huvittavana bdsm:n muotona. Alastomuus taasen oli fine, hänelle jopa mieluista, ja hän ihmettelikin, kun käärimme tyttöporukallakin pyyhkeet ympärille saunasta jäähylle lähtiessämme. Pyyhkeen käärimisestä puheen ollen.... Ensimmäisenä päivänä mökillä isäni oli mukanamme, jonka vuoksi sanoin hänelle, että saunatauolla hän voi kääriytyä pyyhkeeseen. Hän heitti pyyhkeen olalleen kuin nyrkkeilijä ja katseli ihmeissään minun kainaloiden alta käärittyä pyyhettä. "WAU!!! How you do that??". Näytin, kuinka pyyhe kääräistään vartalon ympäri. Hän teki saman, ja jäi istumaan pyyhkeeseen verhoutuneena kuistille. "Wau, just like a dress, but towel". Siinä hän sitten istui, ison kaupungin kasvatti keskellä ei mitään ja kummasteli onnellisena niinkin arkisen tavaran, kuin pyyhkeen, monia käyttötarkoituksia.
Milo ja kinkki ovat alusta alkaen tulleet erinomaisesti toimeen. Hän on viidestä lapsesta neljäs, ja jo täti, joten hänellä oli kokemustakin kertynyt vauhdikkaista taaperoista. Hän on perheen neljäntenä lapsena sakkolapsi, josta piti aikuisikään asti maksaa merkittävän suuria sakkoja kuukausittain. Hänen pikkusiskonsa oli viimeinen taloudellinen itsemurha, johon perheellä oli varaa, sillä aiemmin yhden, nykyään kahden lapsen politiikkaa harrastavassa maassa ylimenevät mukulat ovat kalliita kuin pirut.
Lauantaina kinkki lähtee. Perjantaina vien hänet vielä savusaunaan kiitokseksi parin kuukauden visiitistä ja kaikesta siitä avusta, jota olen saanut (en mm. ole kertaakaan 2 kuukauteen tyhjentänyt astianpesukonetta!). Hän rakastui korviaan myöten hiljaiseen, rauhalliseen kuumaan huoneeseen, jossa huolet unohtuvat ja ajatukset hiljenevät. Kuinkahan käy, kun vienkin hänet savuntuoksuiseen huoneeseen kylki kylkeen kiinni jonkun vantaalaisen sauna-timpan kanssa, sillä perjantait ovat savusaunalla kiireisiä.
Ps. Jos joku haluaa hypätä meidän matkaamme, niin viestitelkää. Savusauna on parasta.
En oikeastaan loppujen lopuksi tiennyt Kiinasta paljoakaan, ennen kuin tuo 40-kiloinen kiinalaismimmi muutti romuineen päivineen asumaan vierashuoneeseemme. Se mitä kaikki suomalaiset tietävät on, että Kiinassa syödään koiria. Maailman isoin maa. Riisiä. Hyvää ruokaa (joka ei muuten pidä paikkaansa). Kommunismi. Kielletty google.
On ollut äärimmäisen piristävää rikkoa ennen kaikkea omia ennakkoluulojani. Kuvittelin jotenkin, että Kiinassa tulotaso olisi merkittävästi alhaisempi, ja että tuossa muovikrääsän luvatussa maassa (made in China) kaikki olisi halpaa kuin saippua. Sen sijaan kohtasinkin olohuoneessani tytön, jonka tulotaso oli omaa luokkaani. Hänen mielestään suomalainen hintataso vastasi kotimaata muuten, mutta ruokaa saisi kuulemma Kiinasta huokemampaan hintaan. Olin kuitenkin oikeassa siitä, että täällä vapaan sanan ja median lintukodossa eläminen on kiinalaisvieraalle pieni ihme. Hän kertoi minulle we-chatista, kiinalaisesta vastineesta whatsapille. Ja siitä, että oikeastaan yliopistoalueella on aika helppo kiertää sääntöjä ja ladata ohjelmat, joiden avulla myös Kiinassa pääsee googleen - toki laittomasti. Hän sanoi, että kukaan mannerkiinassa ei oikeastaan tiedä, mitä Hong Kongissa tapahtuu, sillä kiinalaiset mediat sensuroivat kaikki uutiset. Onneksi hän osaa japania, jonka vuoksi hän lukeekin uutiset aina naapurisaarivaltion medioista.
Yksi suurimmista mullistuksista meille molemmille on ollut ruoka. Siinä missä lähikinkkini sapuska on kuin jumalan lahja itä-helsinkiläiselle lähiölle, niin on se samalla valovuosien päässä siitä, mitä oikea kiinalainen ruoka on. Kun samaan kaatilaan heittää puoleksi tunniksi kiehuttelemaan herkkusieniä, riisinuudelia, salaatinlehtiä ja kanankoipia luinen päivineen, niin synnytyksen jälkeiset istukoineen päivineen alkavat tähän verrattuna näyttämään herkullisilta. Hänen mielestään taas vihanneshyllymme näyttää niin epäaidolta, ettei se houkuttele kokkamaan. Ihmettelin tätä aluksi, mutta muutaman kauppareissun jälkeen huomasin sen itsekin. Jok'ikinen munakoiso hyllyssä on saman muotoinen, saman värinen ja saman kokoinen. Kurkut ovat suoria kuin Näsinneulat, korkeintaan pituudessa on muutaman sentin ero. Omenoissa on tarjolla yhtä ainutta kokoa ja vain niin täydellisen värivirheettömiä yksilöitä, että epäilen niitä myrkytetyiksi taikaomenoiksi ja alan vaistomaisesti metsästämään vessapaperihyllyjen väleistä seitsemää kääpiötä.
Alkoholinkäyttömme eroaa valtavasti. Meille alkoholi on päihde, jota käytetään rentoutumiseen ja viihtymiseen (ja toisinaan ördäämiseen ja möykkäämiseen) viikonloppuisin ja loma-aikoina, ehkä joskus iltaisin. Hänelle alkoholijuomat ovat juomia muiden joukossa, jonka takia hän eräänäkin arkiaamuna siemaili matkalonkeroa bussissa ennen kymmentä. Muutaman kerran hän on juonut siideriä aamupalaksi, koska eihän siitä yhdestä nyt kuulemma päihtymään pääse. Karhun A-olut on kuulemma erinomaista lientä opiskelun oheen: varsin juotavaa, mutta sopivan pahaa, jotta se pitää hereillä. Rainbown ällömakea light-siideri taasen on hänen lempparinsa kaikista niistä juomista, joita olen hänelle kantanut maistettavaksi. Jallu oli kuulemma vahvaksi viinaksi aika laimeaa. Kiinassa on kuulemma tapana poltella brenkut kotona, jolloin prosentit ovat lähempänä eläkeikää, kuin neljääkymppiä, joten ymmärrän, miksi yhden tähden kansasllisjuomamme maistui hänestä lähinnä vetiseltä.
Seikkailua kerrakseen oli viedä kiinalaisvieraamme maaseudun rauhaan, Juukaan, Pielisen rannalle ihmettelemään hiljaisuutta. Sukumme mökki sijaitsee siellä, Pentinniemellä, keskellä metsää. 1983 rakennettu pieni puinen tönö, jonne jälkikäteen on toki vedetty sähköt, mutta jossa juoksevasta vedestä voi vain haaveilla, vessasta puhumattakaan.
Kuulin eräästä kiinalaispoppoosta, joka oli majoitettu Helsingissä meren rannalla sijaitsevaan, rauhaisaan hotelliin. Hälinään tottuneet kiinalaisparat olivat menneet hiljaisuudesta niin sekaisin, että koko ryhmä oli lopulta siirretty keskustaan hotelliin, jossa varmasti kuului elämän ääniä ja liikenteen möykkää. Meidän kiinalaisemme ei kuitenkaan ahdistunut hiljaisuudesta, päin vastoin. Hän nautti siitä, kun sai joogata rauhassa kalliorannalla laineiden liplatusta kuunnellen. Aika zen.
Tuli elementtinä oli kinkille uusi juttu. Kun ensimmäistä kertaa laitoin alati kasvavan poltettavien roskien pinon uunin perälle ja annoin hänen käteensä tulitikut, oli hän hämillään. Oli nähnyt moisia elokuvissa, muttei koskaan ollut raapaissut tulitikkua. Aika sohimistahan se olikin. Toivoin salaa, että olisin videokuvannut sen yrittämisen. Kun lopulta pienikin kipinä kajahti askin kyljestä ilmoille, sai kinkki lähes slaagin ja heitti palamattoman tikun uuniin. Samana iltana hän yritti sytyttää saunaa laittamalla pesän täyteen isoa koivuklapia ja raapimalla tikkuja perään. Puolen tunnin ja noin kolmen tulitikkuaskin jälkeen uunin perällä oli niin paljon palamattomia tikkuja, että ne yksin riittivät sytykkeiksi.
Kylmään järviveteen en kinkkiä saanut, joskaan en myöskään itse rohjennut mennä alle 15-asteiseen veteen pulikoimaan. Ehdotin eräänä iltana, että kinkki lähtisi kastelemaan jalkojaan Pieliseen ja mahdollisesti uimaan, mutta hän oli huolissaan siitä, voiko kuukautisten aikaan mennä järveen. Ei niinkään sen takia, mitä järvi tekisi hänelle, vaan mitä hänen kuukautisensa tekisivät järvelle. "I never thought I make pollution in Finland". Oli muuten aika tonnin seteli-ilme kasvoilla, kun ilmoitin, että tottakai menkkojen aikaan voi uida, minähän pissaankin järveen. "PISSAAT?? EIHÄN JÄRVEEN VOI PISSATA."
Watch me. Menin ja kusin järveen.
Vaikka uiminen oli enemmän huti kuin hitti, niin sauna kokemuksena osui ja upposi kiinalaisvieraasemme kuin jäävuori titanikkiin. Saunaan liittyvät rituaalit ihmetyttivät ja hauskuuttivat, mutta löylyistä kiinalaisemme osasi nauttia heti ensimmäisestä vesikauhasta lähtien. Saunavasta oli kinkin mielestä kummallinen kapistus, eikä hän uskonut sen maagisesti parantavaan voimaan, vaan piti toisten alastomien vartaloiden hakkaamista risuilla lähinnä huvittavana bdsm:n muotona. Alastomuus taasen oli fine, hänelle jopa mieluista, ja hän ihmettelikin, kun käärimme tyttöporukallakin pyyhkeet ympärille saunasta jäähylle lähtiessämme. Pyyhkeen käärimisestä puheen ollen.... Ensimmäisenä päivänä mökillä isäni oli mukanamme, jonka vuoksi sanoin hänelle, että saunatauolla hän voi kääriytyä pyyhkeeseen. Hän heitti pyyhkeen olalleen kuin nyrkkeilijä ja katseli ihmeissään minun kainaloiden alta käärittyä pyyhettä. "WAU!!! How you do that??". Näytin, kuinka pyyhe kääräistään vartalon ympäri. Hän teki saman, ja jäi istumaan pyyhkeeseen verhoutuneena kuistille. "Wau, just like a dress, but towel". Siinä hän sitten istui, ison kaupungin kasvatti keskellä ei mitään ja kummasteli onnellisena niinkin arkisen tavaran, kuin pyyhkeen, monia käyttötarkoituksia.
Milo ja kinkki ovat alusta alkaen tulleet erinomaisesti toimeen. Hän on viidestä lapsesta neljäs, ja jo täti, joten hänellä oli kokemustakin kertynyt vauhdikkaista taaperoista. Hän on perheen neljäntenä lapsena sakkolapsi, josta piti aikuisikään asti maksaa merkittävän suuria sakkoja kuukausittain. Hänen pikkusiskonsa oli viimeinen taloudellinen itsemurha, johon perheellä oli varaa, sillä aiemmin yhden, nykyään kahden lapsen politiikkaa harrastavassa maassa ylimenevät mukulat ovat kalliita kuin pirut.
Lauantaina kinkki lähtee. Perjantaina vien hänet vielä savusaunaan kiitokseksi parin kuukauden visiitistä ja kaikesta siitä avusta, jota olen saanut (en mm. ole kertaakaan 2 kuukauteen tyhjentänyt astianpesukonetta!). Hän rakastui korviaan myöten hiljaiseen, rauhalliseen kuumaan huoneeseen, jossa huolet unohtuvat ja ajatukset hiljenevät. Kuinkahan käy, kun vienkin hänet savuntuoksuiseen huoneeseen kylki kylkeen kiinni jonkun vantaalaisen sauna-timpan kanssa, sillä perjantait ovat savusaunalla kiireisiä.
Ps. Jos joku haluaa hypätä meidän matkaamme, niin viestitelkää. Savusauna on parasta.
Hei, Google johdatti minut blogiisi hakusanoilla au pair -tyyppinen ratkaisu. Kuulostaa oikeastaan liian hyvältä ollakseen totta. Olen myös haaveillut vastaavasta järjestelystä ja huonekin alkaisi olla kohta tyhjillään odottelemassa. Mitä kautta olet saanut yhteyden kansainvälisiin vieraisiisi? Onko hyviä käytännön vinkkejä, mitä ei ainakaan kannata tehdä?
ReplyDeleteHups, nyt vasta huomasin tämän kommentin. Minulle on helpx:n kautta tulleet kaikki vieraat. Ja kaikki olleet toinen toistaan ihanampia tyyppejä. Lue viimeisin blogipostaukseni, siihen olen avannut juttua enemmän :)
Delete