Olen sairaanhoitaja, jolla ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa työehtosopimusta. Poikkeuslain nojalla minulla ei ole myöskään käytännössä oikeutta vaihtaa työpaikkaa, sillä irtisanomisaikamme on nostettu neljään kuukauteen. Poikkeuslain käyttöönottoasetukset mahdollistavat myös sen, että ylitöitä voidaan teettä sen koommin minulta lupia kyselemättä ja vuosilomani voidaan peruuttaa. Vuorokausi ja viikkolepojakaan ei tarvitse noudattaa. En ole enää arvokas, vaan välttämätön, ja se painaa vaakakupissa enemmän.
Korona on meidän kaikkien yhteinen vihollinen, jonka tavoitteena on valloittaa maailma, kuten pahiksilla yleensäkin on. Sairaanhoitajana olen valmis puhaltamaan siihen kuuluisaan yhteen hiileen, puhalsimpa siihen viime listastassakin yli 150 tunnin ajan. Enkä ole yksin. Kollegiaalisuus on noussut uuteen kukoistukseensa, kun on lähdetty yhdessä taistoon tuota mikroskooppisen pientä pahista vastaan. Omalla työpaikallani tekemisessä on meininkiä enemmän, kuin koskaan olen aiemmin nähnyt. Se tuo meihin uskoa. Uskoa itseemme.
Ongelmat alkoivat jo paljon ennen Koronaa...
Alamme ongelmat ovat kuitenkin lähtöisin ajalta paljon ennen sitä, kun joku kiinalainen kaveri päätti kokkailla vähän torilla viikon kellinyttä lepakkoa. Ei tarvitse muistella kuin vuosi takaperin niitä raflaavia uutisotsikoita, joiden takaa löytyi tarinoita kulujen säästämisestä ja liian vähistä hoitajista. Siinä missä ennen oli kylvettäjät, pyykkääjät, kokit, huoltajat ja hoitajat, on monissa paikoissa jäljellä enää viimeinen. Kun aamuvuoro vaatii hyvän hoidon toteutumiseksi neljä hoitajaa, on hyvässä lykyssä aamuvuorossa kaksi hoitajaa, yksi mopin varressa heiluva hoiva-avustaja ja listoille vaatimusten täyttämiseksi lisätty sininen toimistotuoli.
Palkan lisäksi asiallisissa medioissa puhutaan kikytunneista. Ja lomarahaleikkauksista. Hoitajamitoituksista. Seiska tekee jutun siitä, kuinka Maisa Torpasta ei tullutkaan kätilö vaan lentoemäntä.
Ongelmaksi on muodostunut myös se, että sen lisäksi, ettei hoitajia saa resurssien puutteen vuoksi palkata, ei heitä myöskään riitä palkattavaksi silloin harvoin, kun haut aukeavat. Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan joka neljäs sairaanhoitajaopiskelija harkitsee alan vaihtoa. Siis pukevat monoja jo ennen, kuin paperit ovat kourassa ja latu vapaa. Löysin myös eilen sairaanhoitajien foorumilta kyselyn, johon oli vastannut toistasataa hoitajaa. Heistä 40% mietti alan vaihtoa koronapandemian jälkeen. Myös hakijamäärät sairaanhoitajaopintoihin ovat laskeneet. Moni varmasti on kohdannut koronan myötä myös sen tosiasian, että nollaseiskan haaveet ja lupaukset on unohdettu. Aamuvuorossa tullaan monissa "attendoissa" vielä seuraavallakin hallituskaudella näkemään se toimistotuoli.
Yksi ongelma on varsin ilmeinen. Raha. Yhä harvempi on valmis tekemään raskaita vuorotöitä, sitoutumaan vaadittuun työtahtiin ja kantamaan vastuuta ihmishengistä sillä rahalla, jota sairaanhoitajille maksetaan. Kaksi ja puoli tonttua eivät yksinkertaisesti vastaa työn vaativuutta millään mittarilla. Päälle maksetaan toki lisät, nuo 'epämukavan työajan korvaukset'. Sunnuntaitunnit toki lämmittävät kivasti mieltä ja kukkaroa, mutta maanantain ja tiistain välisenä yönä, kahdesta kolmeen kun tuijottaa tietokoneen ruutua, silmät ammollaan kuin ämpärin pohjat, tuntuu muutaman euron haittalisä varsin ansaitulta korvaukselta.
Kuinka moni on valmis myymään omat yöunensa muutamasta kympistä?
Ja sitten tulee joku pihtiputaalainen erä-Jorma ja lohkaisee, että itsepähän olette alanne valinneet. Eikö sairaanhoitaja ole KUTSUMUSAMMATTI!
Eihän kutsumusammatista kuulu maksaa!
Jos joku myy kaiken maallisen omaisuutensa, ostaa tönönröttelön Etelä-Afrikasta ja lähtee pelastamaan elefantteja, SE on kutsumusammatti. Lääkärit ilman rajoja Syyriassa, SE on kutsumusammatti. 16 tuntia päivässä työskentelevä kosmologi, joka voitti viime vuonna Nobelin työstään asoiden parissa, joita tällainen perus pyöriäinen ei voi edes alkuunsakaan ymmärtää, SE on kutsumusammatti.
Se, että jakaa lääkkeitä, valmistelee leikkauksessa käytettäviä instrumentteja käyttökuntoon, keskustelee omaisten kanssa hoitokokouksessa käytännön asioiden hoitamisesta, siivoaa eritetahraa tossunsa pohjasta, läträä antibiootteja tai lähettää kaupungin arkistoon papereita, eivät ole kutsumusammatteja. Nämä ovat sairaanhoitajan työnkuvia.
Tämä työ perustuu hoitotieteeseen, ei mututuntumaan ja kutsumukseen. Persoonaa se vaatii. Ja luonnetta. Tämä työ vaatii ihmiseltä paljon, mutta se antaa vielä enemmän. Me olemme lähellä nytkin, kun pitäisi pysyä kaukana. Ja haluamme olla.
Mutta kutsumusammatti. Sitä sairaanhoitajan ammatti ei ole. Siksi siitä pitää maksaa palkkaa, joka vastaa työn vaativuutta. Piste.
Korona on meidän kaikkien yhteinen vihollinen, jonka tavoitteena on valloittaa maailma, kuten pahiksilla yleensäkin on. Sairaanhoitajana olen valmis puhaltamaan siihen kuuluisaan yhteen hiileen, puhalsimpa siihen viime listastassakin yli 150 tunnin ajan. Enkä ole yksin. Kollegiaalisuus on noussut uuteen kukoistukseensa, kun on lähdetty yhdessä taistoon tuota mikroskooppisen pientä pahista vastaan. Omalla työpaikallani tekemisessä on meininkiä enemmän, kuin koskaan olen aiemmin nähnyt. Se tuo meihin uskoa. Uskoa itseemme.
Ongelmat alkoivat jo paljon ennen Koronaa...
Alamme ongelmat ovat kuitenkin lähtöisin ajalta paljon ennen sitä, kun joku kiinalainen kaveri päätti kokkailla vähän torilla viikon kellinyttä lepakkoa. Ei tarvitse muistella kuin vuosi takaperin niitä raflaavia uutisotsikoita, joiden takaa löytyi tarinoita kulujen säästämisestä ja liian vähistä hoitajista. Siinä missä ennen oli kylvettäjät, pyykkääjät, kokit, huoltajat ja hoitajat, on monissa paikoissa jäljellä enää viimeinen. Kun aamuvuoro vaatii hyvän hoidon toteutumiseksi neljä hoitajaa, on hyvässä lykyssä aamuvuorossa kaksi hoitajaa, yksi mopin varressa heiluva hoiva-avustaja ja listoille vaatimusten täyttämiseksi lisätty sininen toimistotuoli.
Palkan lisäksi asiallisissa medioissa puhutaan kikytunneista. Ja lomarahaleikkauksista. Hoitajamitoituksista. Seiska tekee jutun siitä, kuinka Maisa Torpasta ei tullutkaan kätilö vaan lentoemäntä.
Ongelmaksi on muodostunut myös se, että sen lisäksi, ettei hoitajia saa resurssien puutteen vuoksi palkata, ei heitä myöskään riitä palkattavaksi silloin harvoin, kun haut aukeavat. Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan joka neljäs sairaanhoitajaopiskelija harkitsee alan vaihtoa. Siis pukevat monoja jo ennen, kuin paperit ovat kourassa ja latu vapaa. Löysin myös eilen sairaanhoitajien foorumilta kyselyn, johon oli vastannut toistasataa hoitajaa. Heistä 40% mietti alan vaihtoa koronapandemian jälkeen. Myös hakijamäärät sairaanhoitajaopintoihin ovat laskeneet. Moni varmasti on kohdannut koronan myötä myös sen tosiasian, että nollaseiskan haaveet ja lupaukset on unohdettu. Aamuvuorossa tullaan monissa "attendoissa" vielä seuraavallakin hallituskaudella näkemään se toimistotuoli.
Yksi ongelma on varsin ilmeinen. Raha. Yhä harvempi on valmis tekemään raskaita vuorotöitä, sitoutumaan vaadittuun työtahtiin ja kantamaan vastuuta ihmishengistä sillä rahalla, jota sairaanhoitajille maksetaan. Kaksi ja puoli tonttua eivät yksinkertaisesti vastaa työn vaativuutta millään mittarilla. Päälle maksetaan toki lisät, nuo 'epämukavan työajan korvaukset'. Sunnuntaitunnit toki lämmittävät kivasti mieltä ja kukkaroa, mutta maanantain ja tiistain välisenä yönä, kahdesta kolmeen kun tuijottaa tietokoneen ruutua, silmät ammollaan kuin ämpärin pohjat, tuntuu muutaman euron haittalisä varsin ansaitulta korvaukselta.
Kuinka moni on valmis myymään omat yöunensa muutamasta kympistä?
Ja sitten tulee joku pihtiputaalainen erä-Jorma ja lohkaisee, että itsepähän olette alanne valinneet. Eikö sairaanhoitaja ole KUTSUMUSAMMATTI!
Eihän kutsumusammatista kuulu maksaa!
Jos joku myy kaiken maallisen omaisuutensa, ostaa tönönröttelön Etelä-Afrikasta ja lähtee pelastamaan elefantteja, SE on kutsumusammatti. Lääkärit ilman rajoja Syyriassa, SE on kutsumusammatti. 16 tuntia päivässä työskentelevä kosmologi, joka voitti viime vuonna Nobelin työstään asoiden parissa, joita tällainen perus pyöriäinen ei voi edes alkuunsakaan ymmärtää, SE on kutsumusammatti.
Se, että jakaa lääkkeitä, valmistelee leikkauksessa käytettäviä instrumentteja käyttökuntoon, keskustelee omaisten kanssa hoitokokouksessa käytännön asioiden hoitamisesta, siivoaa eritetahraa tossunsa pohjasta, läträä antibiootteja tai lähettää kaupungin arkistoon papereita, eivät ole kutsumusammatteja. Nämä ovat sairaanhoitajan työnkuvia.
Tämä työ perustuu hoitotieteeseen, ei mututuntumaan ja kutsumukseen. Persoonaa se vaatii. Ja luonnetta. Tämä työ vaatii ihmiseltä paljon, mutta se antaa vielä enemmän. Me olemme lähellä nytkin, kun pitäisi pysyä kaukana. Ja haluamme olla.
Mutta kutsumusammatti. Sitä sairaanhoitajan ammatti ei ole. Siksi siitä pitää maksaa palkkaa, joka vastaa työn vaativuutta. Piste.
jos työ “antaa” niin paljon, niin eikös tämä ole hieman ristiriitaista siihen nähden, ettei hoitoalaa voisi kutsua “kutsumusammatiksi”? on selvää, että hoitoala on elintärkeä yhteiskunnan kannalta, mutta niin on moni muukin, myös suhteellisen matalasti palkattu ammatti. mielestäni on hävettävää teiltä ”hoitajilta” etenkin tälläisinä aikoina kirjoitella siitä ”miten te riskeeraatte elämänne coronalle”, sillä ensinnäkin suurinosa hoitajista eivät ole töissä coronasairaaloissa, joten tartuntariski ei edes ole niin suuri kun halutaan esittää. samanlaisen riskin alla ovat ruokakauppojen työntekijät, kun varttia vaille yhdeksän kaupoissa on jäätävät tungokset ja turvaväleistä tietoakaan kun pakko se kaljakeissi sieltä illaksi on kuitenki hakea. lisäksi on aina hoitajia/lääkäreitä jotka työskentelevät aina sellaisten infektioiden, kuten hi-tai hepatiittivirusta sairastavien kanssa, jossa se leviämisriski tietysti on erilainen ja pienempi, mutta sairauksina paljon vakavampia saada keskimäärin kuin tämä corona. kysymys siitä onko mikään ala ”kutsumusala” vai ei on irrelevantti siltä kannalta, että jokainen mille tahansa alalle lähtiessään on (oletettavasti) tietoinen alan tehtävistä, vaatimuksista, palkkatasoista yms, niin musta on hyvin erikoista, että sit ihmetellään/valitetaan vasta sit kun 10 vuotta työelämää takana :D yleisellä tasolla tietysti olen samaa mieltä, että hoitoalan palkkoja olisi syytä nostaa ja siinä olet oikeassa, että ongelma on ollut pitkään ennen koronaa tai nykyistä hallitusta, mutta niinkuin sanoin, on minusta hävettävää, että tälläisinä aikoina heittäydytään pahimmiksi marttyyreiksi. hoitoala ei ole ainoa ala, jossa tes on nyt jäissä. niin valitettavaa kuin se on, mutta hoitoala on kuitenkin loppujen lopuksi julkisentalouden taakkaa, siinä missä poliisit ja lastentarhanopettajatkin ovat, eli tuhansien eurojen palkankorotukset (mitä jotkut) vaativat, eivät vain ole mahdollisia, ainakaan niin kauan kun palkkoja ei lasketa joidenkin muiden sektorien aloilta, joka omasta mielestäni olisi kohtuullista monilla rakennus- ja kuljetusaloilla, jossa esimerkiksi vaadittu koulutustaso on huomattavasti alhaisempaa. nämä ovat kuitenkin vaikeita kysymyksiä, ja musta on väärin, tai ainakin kertoo tiettyjen hoitoalalalla työskentelevien puhtaasta itsekkyydestä ja siitä, että tuntuu puuttuvan se oikea halu ”auttaa”, että näitä kaikennäkösiä lisiä ja epärealistisia palkankorotuksia vaaditaan just nyt. olkaa kiitollisia, että saatte käydä töissä, ja että teille maksetaan normaalisti palkkaa, moni ”pakko”lomautetuksi/työttömäksi tullut mielummin ottaisi sen vähintään 2000 + lisät kun 700€ kelan työttömyyskorvausta ja istuu neljän seinän sisällä. toivotan kuitenkin tsemppiä varmasti normaaleja rankempiin työvuoroihin, hyvää terveyttä ja mukavaa kesänodotusta! :)
ReplyDeleteJos minulla pitää sairaanhoitajana olla "se oikea halu auttaa", kuten ilmaiset, niin eikö myyjilläkin pidä olla se oikea halu myydä ja kuljettajilla se oikea halu ajaa?
Delete@kesäkukka Tiedätkö kuinka paljon vuosien varrella on siirretty LÄÄKÄRIEN hommia hoitajan tehtäväksi? Palkassa tämä ei tietenkään ole näkynyt. Olisitko valmis omassa työssäsi ottamaan lisähommia ilman palkankorotusta?
DeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDelete@kesäkukka ennemminkin sanoisin, että "this comment has been palmfaced by the author". :D Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän alaa oikeasti ymmärretään.
ReplyDeleteMinunkaan puolisoni IT-alalla ei palkatta näpyttäisi konettaan työnantajan piikkiin pelkästä halusta. Ja hän sentään rakastaa tietokoneita ja kaikkea niihin liittyvää! Alan olla kurkkuani myöten täynnä sitä, että hoitajien oletetaan olevan niitä auttajia sydämestään ja tekisivät sitä vaikka sitten millaisessa kriisissä ja kuinka poljetuilla työehdoilla tahansa. Ihmisen hengen pelastaminen on asia erikseen ja siihen meillä kaikilla on velvollisuus ja terveydenhuoltohenkilökunnalla aivan erityinen sellainen ihan lainkin edessä, mutta ne ovat eri asioita ne. Minun ammattitaitoni tavallisena työpäivänä on ihan muuta kuin ”halua auttaa”. Se perustuu vuosikausien pituiseen jokapäiväiseen oppimiseen, monien vuosien koulutukseen ja äärimmäiseen tarkkuuteen myös silloin aamuviideltä, kun omat silmät eivät pysy auki, enkä olisi poliisin mielestä ajokykyinen, mutta työkykyisenä voin olla mukana vaikkapa hätätoimenpiteessä tai annostelemassa lääkettä potilaan suoneen, joka väärällä annoksella voi tappaa. Minulle ei makseta tarpeeksi siitä, että jatkossa ”haluaisin vähän autella” ehdoilla millä hyvänsä, kun se kova ammattitaitoni ei ole minkään muun arvoista.
ReplyDeleteKiitos hyvästä kirjoituksesta.
Hitto kun täällä ei voi peukuttaa. Peukuttaisin sua. Ymmärtäisivätpä ihmiset, että hoitoalalla tulisi maksaa koulutuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta, ei nimenomaan juuri "auttelunhalusta".
Deleteeikös hoitajilla/lääkäreillä ole oikein seremonia ja vannotaan valat :D kerrot miten, et saat tarpeeksi korvausta siitä, että ”tuijotat tietokonetta kahden aikaan yöllä”, ei kyllä anna ollenkaaan vakuuttavaaa perustetta lisätä lisää. lisäksi edelleen en ymmmärrä, miten tälläiseinä aikana ”yrität” edes vaihtaa alaa, kun suurinosa ihmisistä on työttöminä, oot oikeesti itsekeskeinen henkilö ku et nää kun oman tilantees täs :D selkeesti se työ ei ”anna enemmän” tai näköjään yhtään mitään muuta sulle kun ”liian vähän” palkkaa. sun kohalla kyllä alkanee kuulostaa siltä, että se alanvaihdos on paikallaan :)
ReplyDeletelisäksi vielä palkasta, palkkanne ei perustu siihen ”haluunne auttaa”, vaan juurikin koulutustasoon (vertaa muiden amk alojen aloituspalkkoja), lisänne on paljon paremmat kuin monella muulla, esim ravintola/kaupanaloilla, joissa koulutustaso on keskimäärin alhaisempi, mutta sieltäkin löytyy amk-tutkinnon omaavia osaajia. se, että te heräätte viideltä piikittämään potilaita, on sama kun joku herää viideltä kuljettamaan rekkaa kontti täynnä vaarallista kemikaalia. vaikka työskentelette suoranaisesti ihmishengenvaaran kanssa, niin työskentelee monii muukin ala. ja todella iso osa välillisesti.
ReplyDeleteSe, että muutkin ansaitsisi enemmän ei tarkoita, etteikö meidän ammattiryhmämme saisi vaatia. Ennen kaikkea syistä, jotka ovat olleet olemassa paljon ennen koronaa.
ReplyDeleteSelkeästi hoitajan työ ja monet faktat pn nyt kukkasella kateissa, eikö sen vuoksi rakentavaa keskustelua saa tästä nyt aikaiseksi.