Jos elämä antaa sinulle sitruunoita niin… Anna ne takaisin. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Jotain mätää siinä sitruunassa on oltava. Vähintäänkin pienellä printillä joku supersitova, lähes avioliittoon rinnastettava kytky. Se onkin sitten kiva, kun yhtä ilmaista sitruunaa vastaan niitä saatanan happamia hetelmiä tulee ovista ja ikkunoista seuraavat viisi vuotta.
Eroon pääsee vasta infernaalisen puhelinlaskun jälkeen, joka syntyy asiakaspalveluun rimputtelusta. Siellä puhua päpättää puhelinvastaaja monotonisella äänellä. Jos haluat tilata lisää sitruunoita, paina yksi. Jos haluat limonadireseptin, paina kaksi. Jos haluat kuunnella Kake Randelinin tuotannon, paina kolme. Jos haluat irtisanoa tilauksesi, odota, palvelemme sinua mahdollisimman pian. Jonotus maksaa normaalin keskisuuren kerrostalokolmion vuokran verran. Jonotusaikamme on… Kolme vuotta, kahdeksan päivää.
Todennäköisesti helpommin puhelimen päähän saisi itse Putinin kuin siinä aspassa työskentelevän, oikean ihmisen.
Siispä. Ilmaisten sitruunoiden sijaan suosittelen vihanneksia. Vihannekset on pop. Ne tekevät hyvää keholle, mielelle ja jos suositaan lähiruokaa, myös kansantaloudelle. Itse asiassa koko kansakuntamme voisi huomattavasti paremmin, jos vihanneksia laitettaisi päivällispöytään eikä joka hiton vaalikierroksella eduskuntaan.
Peruna on runon mukaan ruoka ihan oikea ja porkkana vahvistaa hampaita. Sipuli tekee hyvää silmille, palkokasvit kasvattavat habaa ja selleri… No, selleri on kyllä pahaa. Punajuuri alentaa verenpainetta, joka on ihan kiva vastareaktio sille määrälle adrenaliinia joka syntyy, kun se perkeleen liukas pallo luiskahtaa leikkuulaudalla kädestä ja sinkoutuu tuhannen auringon voimalla kohti hellan kulmaa, josta kimpoaa valkoisen pöytäliinan kautta ilmassa kierähtäen matolle. Ja koska edes paantunein martta ei irrota punajuurta puuvillasta, voi lähteä hyvällä omallatunnolla Ikeaan.
Että niin.
No comments:
Post a Comment