En olisi ikinä arvannut, että tämänkin tädin hatusta voi
nousta pieni kukka. Mutta jep! Sieltä se puskee pirullisia terälehtiään.
Yleensä olen aika viilipytty. Äititys on tuonut minuun kuitenkin uuden
piirteen. Ärsyynnyn mitä käsittämättömimmistä asioista. Sappitatti kasvaa
keskellä kevättä paraatipaikalle otsaan mitä ihmeellisimmistä syistä.
Tosi tv! Siitä voi ärsyyntyä. Onko sen bachelorin ihan pakko
imuttaa ihan joka ämmää. Olispa jollain noista herpes ni kaikki sais sen (lisää
tähän väliin paholaisnaurua). Ja ennen kaikkea onko sen oltava niin ällöttävän
siirappinen, että silmät ja korvat on kotonakin ihan tahmeana, kun sen
iskurepliikkejä kuuntelee. ”Mun tekis niin paljon kyllä mieli suudella sua”.
Anna palaa! Ja while you’re at it, niin kehu vähän lisää, jotain omaperäistä.
Koska ”sulla on niin kauniit silmät” kuulostaa kyllä ihan sun siinä hetkessä
keksimältä replalta. 24h deittien koittaessa lohkeaa pimpsaa varmaan helpommin,
kun on tehnyt hyvän pohjatyön. Yök.
Ja kyllä. Bacherloria ON pakko kuitenkin katsoa!
Muistan hämärästi anatomiantunnilla, kun opettaja kertoi,
että raskaana naisen aivot kirjaimellisesti kutistuvat. Ne valmistautuvat
siihen, että naisen äo laskee mielellään sinne kengännumeron tasolle tai
alemmas, jolloin hormonien huurruttama äiti ei jaksa keskittyä mihinkään
muuhun, kuin jälkikasvuunsa. Jumala loi tämän piirteen varmaan juuri siinä 6.
ja 7. päivän välissä, kun puhti oli jo ihan loppu. ”Aa, no jos nyt viel se
pikkujuttu ennen ku lepään tän seiskan” hän totesi ja kutisti naisparkojen
aivokapasiteetin minimiin. Ihan nappiin ei mennyt. Minä kyllä vielä kiinnostun
muista asioista, mutta olen kaikessa, mihin ryhdyn, ihan sysipaska. Metrolehden
sudoku on kuin suurempaakin matemaattista ikuisuuskysymystä lähtisi ratkomaan. Ja
sanajahti, tuo jokaisen tylsän hetken pelastus jo vuosien ajan. Kyseessä on
peli, jossa ruudukosta pitää etsiä sanoja. Kierros kestää noin minuutin.
Eräässä haastattelussa rouva Haukio totesi, että myös Suomen ykkösmies Sale
pelaa tätä peliä, kuulemma välillä vähän liiakseenkin. Jokaiselle kierrokselle
osallistuu vuorokaudenajasta riippuen paristasadasta noin kuuteensataan
pelaajaa ja jokaisen kierroksen jälkeen näkyy ranking, jossa kymmenen eniten
pisteitä saanutta saa oman hetkensä mainetta ja kunniaa. Peli on viihdyttävä ja
kieltämättä koukuttava. Jotenkin voisi kuvitella, että tämä scrabblehai pääsee
useinkin sinne kymmenen parhaan joukkoon ja voi kotona kolmikuiselleen
elvistellä rinta rottingilla tuota olemattoman typerää saavutusta. Mutta
ei. Parhaimmillakin kierroksilla yllän
ehkä sijalle 67, yleensä kuitenkin lopputulemani on jotain 2 ja 3 SADAN
välillä. Se ei vielä yksistään haittaisi niin paljoa, jos ykkössijoille ei
yltäisi tuo kansamme suola. Eilen ykkösenä oli muun muassa nimimerkit
Jallupihti69 ja Pussymachine. Oikeesti?!?! Sisäinen puutarhani roihahtaa, ja kukka
kasvaa hatustani kuin tulppaanit Hollannin keväässä ja tatti rupeaa puskemaan
pituutta otsassa! Häviänkö minä älykkyyttä vaativassa pelissä
pimppikoneelle???? Ainut laiha ja ilkikurinen lohtuni on, että top kympissä ei
myöskään löydy nimimerkkejä ”Sale” tai ”Presidentti”. Ja kyllä. Älkää
viisastelko siellä. Olen pienentyneiden aivojeni kanssa täysin vakuuttunut
siitä, ettei Niinistö voisi pelata millään muulla nimimerkillä!
Ja tiedättekö, mikä ärsyttää niin kuin todella, todella
paljon! Jotkut kanssakulkijat, kun allekirjoittanut liikkuu vaunujen kanssa
bussilla. Menin hetki sitten bussilla 560, johon saa tulla kuka tahansa sisään
mistä ovesta vain lystää. Ja suomalainen, joka on alistettu koko elämänsä ajan
kulkemaan bussin etuovesta, on mitä onnellisin, kun yhtäkkiä keskiovistakin voi
mennä sisään. Joten kaikki sankoin joukoin sinne. Minä ja toinen äiti yritimme
vaunujemme kanssa epätoivoisina päästä bussiin, kun yksi sankari toisensa
jälkeen tunki eteemme sellaisten kauppakassien kanssa, että mietin, onko joulu
tulossa vai miksi ihmeessä puoli kauppakeskusta on juuri tänään vingutettu
visalle ja tungettu ikeakassien kokoisiin nyssyköihin. Ja lopulta kun
viimeisenä pääsimme kampeamaan bussiin sisälle, näytti muuttokuorman näköisen
tavaramäärän kanssa bussiin ängennyt täti sangen kummastuneelta, että ”tähän
vaunupaikalleko te haluatte?” Joo ei, kun takapenkille ajateltiin näiden
kärryjen kanssa mennä.
Jännät asiat on tosiaan alkaneet kismittämään ihan tosi
paljon. Vitutusmittari kohoaa nollasta sataan alle aikayksikön, kun kaupassa
joku repii valtavasta banaanitertusta yhden banaanin, vaikka sinkkubanaaneja
olisi valmiiksi ollut tarjolla jo vaikka kuinka paljon. Tunnen syvää
myötätuntoa kaikkia yksinäisiä banaaneja kohtaan. Näytän julmaa silmää
kanssashoppailijalle, joka ei käsitä, että mitä toi hullu nainen tossa
mukulansa kanssa mulkoilee murhanhimoisesti banaanivuoren takaa. Ostan kaikki sinkkubanaanit, ihan vain
rakkaudesta.
Joku tyhmänrohkea voisi todeta minulle, että kyse on vain ”noista
sun hormooneista”. Varoituksen sana kaikille, etenkin miehille, jotka kehtaavat
laukoa tuon lausahduksen raskaana olevalle naiselle, pienen lapsen äidille tai
ihan vaikka vain psm-oireista kärsivälle kanssasisarelle. Jos oma henkikulta on
kallis, kannattaa olla vaan ihan hissun kissun tosta hormoniasiasta. Jos
käyttäydyt kuin suuremmankin luokan mulkvisti, tai vaikka et tekisikään mitään
väärää, korkeintaan repisit banaanitertusta lounaaksi yhden banaanin, niin tuo
lausahdus on kuin heittäisit punaisen takkisi vihaisen äitihärän sarveen
roikkumaan ja toteaisit, että elä sinä siinä höyryä. Vaikka olisitkin oikeassa
(jota tietenkään yksikään hormoneissaan höyryävä ei myönnä) niin naiselle
tunteet ovat ihka aitoja. Toisaalta Jumala tasoitti onneksi tilit luomalla
miesflunssan päivänä kaksi, jolloin hänkin oli vielä kaikissa ruumiin ja sielun
voimissaan. Hormoneista naiselle vinkuva mies saa tuntea luissaan ja ytimissään
naisen vihan, kun mies makaa 37,5 aseteen ”kuumeessa” sohvalla hden kuolemaa ja nainen lähtee
kauppaan. Hormonihuuruissaan nainen unohtaa ostaa särkylääkettä ja pehmeitä
nenäliinoja, mutta ottaa mukaan hiekkapaperia etäisesti muistuttavan
tarjousvessapaperin, johon on kiva pyyhkiä nenää seuraava viikko!
Onneksi jokaisen päivän jokainen tunti ei ole noin täynnä
suuria tunteita ja syksyn sienisatoa kasvamassa keskellä huolien rypyttämää
otsaa. Tänään päivä alkoi esimerkiksi poikkeuksellisen hyvin. Pikkumies oli
harvinaisen tyytyväinen hyvin nukutun yön jäljiltä. Kotipalvelussa oli tullut
peruutus, joten minulle tarjottiin aamulle ylimääräistä lastenhoitoapua pariksi
tunniksi. Tällä hetkellä jälkikasvuni nukkuu vaunuissa jossain päin
Itä-Helsinkiä ja minä juon kuumaa lattekahvia kotisohvallani ylhäisessä
yksinäisyydessä. Ei laisinkaan tattia otsassa. Ei edes sellaista pientä tölkkiherkkusientä.
Ps. Banaanikakkujen reseptejä otetaan vastaan!
Mä ostan sinkkubanaaneja koska ne on usein vähemmän vihreitä ku tertussa olevat ja eivät siis koveta pikkuihmisen vatsaa. Oota vaan ku sun pikkumies alkaa syömään kiinteitä ja meet sinne vauvanruokahyllylle koska SIT nousee tatti otsaan ku luet mitä niissä purkeissa usein on ja millä hinnalla niitä kaiken lisäksi myydään! T.Mielensäpahoittaja :D
ReplyDeleteSitä odotellessa! Saan varmaan uuden sadon tatteja, kun lasken pennosia ja jäljellä olevaa energiaa ja pohdin, että maksaisko hedelmämössöstä 30€ per kilo vai ei.
Delete