Pikkujouluaika. Ah, ihana, kamala pikkujouluaika.
Tiedättekö, maailma on täynnä kaiken maailman höpöhöpömyyttejä alkoholista. "Join kaikkea sekaisin" liene niistä suosituin. Että sipuli menisi muka enempi sekaisin, jos sekoittelee kuplajuomaa ja votkulipaukkuja. Höpön löpön. Ihmisen kroppaparka ei välitä tipan tippaa siitä, onko alkoholin sekana tullut nautittua mitä e-aineita ja esansseja. Vain sillä on väliä, kuinka paljon alkoholia juo. Maksa parka tekee pahimpina ryyppyiltoina niin paljon töitä, että hesessä se olisi jo valittu kuukauden työntekijäksi, eikä se kuulkaa niitä skumpan kuplia siellä polttele. Se nyt vaan on karu fakta, että jos saunailtoina juo pari siiperiä ja pikkujouluissa vetää pullon kirkasta jonkun talkkari-Pertin navasta, niin dagenefterinä on vähän heikko happi ja joku napakarva hampaan välissä. (Ja Pertillä helevetinmoinen tarina kerrottavana!)
Ja sitten on se kuuluisa, että skumpan kuplat nousevat päähän. Halloota? Mikä sä oot? Joku akvaario?
Mutta suojakänni. Se on ihan oikeasti juttu. Joskus saikkuhoitsukoulussa pläräsin lääkärien tietokantoja ja etsin sille jopa ihan vedenpitävän, tieteellisen selityksen. Se oli useamman lauseen mittainen, ja sisälsi enemmän hienoja sanoja ja monimutkaisia käsitteitä kuin keskivertokansalainen kykenee ymmärtämään tai minä muistamaan. Mutta suojakänni tosiaan on juttu!
Olin ennen baarissa töissä. Voi niitä vuosia. Pikkujoulut alkoivat lokaakuussa ja jatkuivat välipäiviin. Pahimpia asiakkaita olivat ne jouluna ja juhannusena kotoa poistuvat Pirkot ja Seijat. Yks sininen enkeli, kiitti. Saattoivat jättää joku kymmenen senttiä tippiä, harvemmin sitäkään. Jossain kolmentoista ja viidentoista paukun kohdalla Seija oli sammunut vessaan ja Pirkko jutteli baarin nurkan jukkapalmulle. Ja siinä vaiheessa, kun heitä kehoitti lähtemään kotiin (ja jäämään sinne loppuelämäksi), niin alkoi sellainen sininen enkelikuoro laulaa, että taivaan porteilla jäädään toiseksi. "Tyttö HEI, mä oon käyny paareissa jo ennen ku sä shynnyit". Niinpä niin.
Mikä näissä pikkujouluissa onkaan, että me suomalaisparat menemme raukat ihan sekaisin? Yhtäkkiä koko maan läpi leviää jonkun ruton lailla tolkuton jano ja hirveä himo. Eipä sen puoleen, itsekin olen puolivahingossa painanut jonkun näkymättömän tonttulakin päähäni. Vielä alkusyksyllä, kun jaksoin juosta kolmesti viikossa salilla ja kehitellä uusia, itämaisia reseptejä kyökkini uumenissa, niin nyt viilentelen skumppaa jääkaapissa ja paremman puutteessa kuolaan Netflixistä Frontierin uutta kautta, jossa pääosassa heiluu Jason Momoa. On se kuuma. Kuuma ku hella ysillä, vaikka asteikko loppuu kutoseen.
Silti tänään aion uskaltautua radalle, vaikka onkin pikkujouluviikonlopuista pahimpia, ja takuulla liikenteessä on enempi ja vähempi Seijoja ja Pirkkoja. On kuulkaa jo toinen kerta tällä viikolla, kun tämä mamma pistää tanssikengät jalkaan! Olimme ystävieni kanssa näet komediaristeilyllä viime sunnuntaina. Näin yyhooäidin elämää viettäen ovat aika vähissä ne kerrat, kun pääsen ulos humputtelemaan, ja "vanhoihin, hyviin aikoihin" verrattuna minulla oli varmaan viidet-kuudet kännit vetämättä tältä syssyltä. Ja vedin sitten ne kaikki kerralla. Siitä oli kuulkaa hehkeys kaukana, kun jatkoilla vielä kahdeksan aikaan aamulla huitelin hytin nurkassa skumppaa huiviin. Riinan ja Marin kanssa sitten yhdeltätoista vielä tujussa humalassa valtasimme spa-osaston, jossa ei (muiden onneksi) ollut ketään muita. Siellä kelluttiin olot pois kuplien keskellä. Saunassa istuin yksin jonkun sairaalamyssyä muistuttavan pefletin päällä ja lauloin saunakauhaan leijonakuningasta.
Hyviä aikoja.
Tänään ajattelin jarrutella hiukan, ettei aamulla enää promilleja puhaltelisi. Ottaa sillä tavalla sivistyneesti, siemailla ja maistella ilman armotonta jurria (hah!). Olen jopa iltaa varten varannut sitä punkkua, jonka vuoksi ei Alkossa tarvitse pyllistää.
Voimia ja rakkautta kaikille kyyppariystävilleni <3
Tiedättekö, maailma on täynnä kaiken maailman höpöhöpömyyttejä alkoholista. "Join kaikkea sekaisin" liene niistä suosituin. Että sipuli menisi muka enempi sekaisin, jos sekoittelee kuplajuomaa ja votkulipaukkuja. Höpön löpön. Ihmisen kroppaparka ei välitä tipan tippaa siitä, onko alkoholin sekana tullut nautittua mitä e-aineita ja esansseja. Vain sillä on väliä, kuinka paljon alkoholia juo. Maksa parka tekee pahimpina ryyppyiltoina niin paljon töitä, että hesessä se olisi jo valittu kuukauden työntekijäksi, eikä se kuulkaa niitä skumpan kuplia siellä polttele. Se nyt vaan on karu fakta, että jos saunailtoina juo pari siiperiä ja pikkujouluissa vetää pullon kirkasta jonkun talkkari-Pertin navasta, niin dagenefterinä on vähän heikko happi ja joku napakarva hampaan välissä. (Ja Pertillä helevetinmoinen tarina kerrottavana!)
Ja sitten on se kuuluisa, että skumpan kuplat nousevat päähän. Halloota? Mikä sä oot? Joku akvaario?
Mutta suojakänni. Se on ihan oikeasti juttu. Joskus saikkuhoitsukoulussa pläräsin lääkärien tietokantoja ja etsin sille jopa ihan vedenpitävän, tieteellisen selityksen. Se oli useamman lauseen mittainen, ja sisälsi enemmän hienoja sanoja ja monimutkaisia käsitteitä kuin keskivertokansalainen kykenee ymmärtämään tai minä muistamaan. Mutta suojakänni tosiaan on juttu!
Olin ennen baarissa töissä. Voi niitä vuosia. Pikkujoulut alkoivat lokaakuussa ja jatkuivat välipäiviin. Pahimpia asiakkaita olivat ne jouluna ja juhannusena kotoa poistuvat Pirkot ja Seijat. Yks sininen enkeli, kiitti. Saattoivat jättää joku kymmenen senttiä tippiä, harvemmin sitäkään. Jossain kolmentoista ja viidentoista paukun kohdalla Seija oli sammunut vessaan ja Pirkko jutteli baarin nurkan jukkapalmulle. Ja siinä vaiheessa, kun heitä kehoitti lähtemään kotiin (ja jäämään sinne loppuelämäksi), niin alkoi sellainen sininen enkelikuoro laulaa, että taivaan porteilla jäädään toiseksi. "Tyttö HEI, mä oon käyny paareissa jo ennen ku sä shynnyit". Niinpä niin.
Mikä näissä pikkujouluissa onkaan, että me suomalaisparat menemme raukat ihan sekaisin? Yhtäkkiä koko maan läpi leviää jonkun ruton lailla tolkuton jano ja hirveä himo. Eipä sen puoleen, itsekin olen puolivahingossa painanut jonkun näkymättömän tonttulakin päähäni. Vielä alkusyksyllä, kun jaksoin juosta kolmesti viikossa salilla ja kehitellä uusia, itämaisia reseptejä kyökkini uumenissa, niin nyt viilentelen skumppaa jääkaapissa ja paremman puutteessa kuolaan Netflixistä Frontierin uutta kautta, jossa pääosassa heiluu Jason Momoa. On se kuuma. Kuuma ku hella ysillä, vaikka asteikko loppuu kutoseen.
Silti tänään aion uskaltautua radalle, vaikka onkin pikkujouluviikonlopuista pahimpia, ja takuulla liikenteessä on enempi ja vähempi Seijoja ja Pirkkoja. On kuulkaa jo toinen kerta tällä viikolla, kun tämä mamma pistää tanssikengät jalkaan! Olimme ystävieni kanssa näet komediaristeilyllä viime sunnuntaina. Näin yyhooäidin elämää viettäen ovat aika vähissä ne kerrat, kun pääsen ulos humputtelemaan, ja "vanhoihin, hyviin aikoihin" verrattuna minulla oli varmaan viidet-kuudet kännit vetämättä tältä syssyltä. Ja vedin sitten ne kaikki kerralla. Siitä oli kuulkaa hehkeys kaukana, kun jatkoilla vielä kahdeksan aikaan aamulla huitelin hytin nurkassa skumppaa huiviin. Riinan ja Marin kanssa sitten yhdeltätoista vielä tujussa humalassa valtasimme spa-osaston, jossa ei (muiden onneksi) ollut ketään muita. Siellä kelluttiin olot pois kuplien keskellä. Saunassa istuin yksin jonkun sairaalamyssyä muistuttavan pefletin päällä ja lauloin saunakauhaan leijonakuningasta.
Hyviä aikoja.
Tänään ajattelin jarrutella hiukan, ettei aamulla enää promilleja puhaltelisi. Ottaa sillä tavalla sivistyneesti, siemailla ja maistella ilman armotonta jurria (hah!). Olen jopa iltaa varten varannut sitä punkkua, jonka vuoksi ei Alkossa tarvitse pyllistää.
Voimia ja rakkautta kaikille kyyppariystävilleni <3
No comments:
Post a Comment