Jos bylsii ilman spärdärii ja viel glömmaa skruudaa piltsui, ni voi käydä niinku meitsille. Toissakesänä kusin stiksii ja sain sit tietää, et venaan skidii. Sen skidin fatsi otti heti hatkat, ku kuuli. Feelu jätkä. Että sillee meni mistii heti se homma.
Raskausaika otti semi koville. Venttasin yksin ekaa kersaa, maga senku kasvo ja joka mesta kropas oli gisa. Sklabbit turpos nii, ettei stiflat meinannu mahtuu. Skagasin ihan simona sitä synytystäki. Ilmoitin heti ekoil tärsyi sille neuvolan hoitsulle, et meisti fjoosasta ei ykskään sklodde könyis pihalle, vaik olis kuinka vahvat mömmöt pohjalla. Se hoitsu lykkäs mulle vaik mitä matskui händyy ja käski ottaa iha iisisti. 9 kk on longi tiima, ehtisin funtsii niit juttui viel vai kui.
No. Oliha se 9 kk aika skeidaa. Varsinki lopussa, ku ei paljoo muut kyenny, ku sittaa perseellä.
Ne siel naikkaril yritti kyl saada mua födaa sen sikidin viivast pihalle, mut ei vaa bygenny, ku skagasin nii hitosti. Lekuri sit pisti meitsin leikkauksee. Sinä aamuna vedin brekuks jonku hiilaridrinksun ja köörattiin mun frendin Katan kaa naikkarille. Jouduttiin pari timmaa venaa, ennen ku päästii leikkurii. Kylhä siin vähän spennas, mut pakko oli vaa yrittää ottaa chillisti.
Olihan se sit aika buli fiilis, ku sai ekaa kertaa kunnol tsiigaa omaa skidii. Snadi kundi, kolme koogee ja risat silkkaa lovee. Oli pakko brassailla heti somee fotolla, et tsiigatkaa mitä meisti väsäs iha ite. Meikän maga tykkäs vähä kyttyrää niist kaikist mömmöist, joita leikkaukses sain, oli kyl pari ekaa yöt aika nihkeit. Ne hoitsut oli kyl onneks mageit, koutsas toukan hoidos ja jeesas jos ei ite jaksanu. Olin jo päättäny, et se skidi ei tulis meitsin daisareista skruudaa mölöö, vaa flindasta sais dokaa, ni ne hoitstut tsögas sit korviketta skidille heti startista. Kolmantena päivänä homma alkoi skulaa ja päästiinki himaa.
Heti himas iski kunnon masis. Baby blues. Spiidasin vaa ja skidi rages kaikki yöt. Olin kelannu, et ku diggaan punkust, ni salee heti himas vedän pari glasarii, mut vedin sen verta styrkkii kipupilsui, et ei pystyny vetää yhtää brenkkuu. Oli aika raffii se alku, onneks pysty bamlaa frendien kans ja broidi budjas meil pari ekaa viikkoo. Aika kova depiski iski päälle siin.
Jossai vaihees kuitenki rupes olee iisimpää. Uskalsin föraakki skidin kans biligal iha kahestaa, ja dösäs en enää studannu sitä, et jos skidi vaa skitsoo täböö, et muu lössi tsiigais vinoo. Bygasin semmosen oman mammaringinki, metskasin netistä muit mutsei, divattii tsuffee ja bamlattiin schaissee. Hittasin muitaki yh-mutsei netist ja whatsapissa skriivaillaa vielki joka päivä.
Nykyään ton kundin kans on jo ihan kliffaa. Se ei viel dallaa, mut stondaa jo ilman stötsää. Se ei viel bamlaa, mut snaijataan kyl toisiamme. Bondataan ihan kybäl, enkä bytskais tota enää mihkää. Kävi kyllä sairaan hyvä munkki, ku sain noin fantsun skidin. Ja älkää nyt kelatko, et oon ihan deekiksellä, mut kyl se punkkuki on 9 kuukauden breikin jälkee aika kipeen hyvää!
<3
Raskausaika otti semi koville. Venttasin yksin ekaa kersaa, maga senku kasvo ja joka mesta kropas oli gisa. Sklabbit turpos nii, ettei stiflat meinannu mahtuu. Skagasin ihan simona sitä synytystäki. Ilmoitin heti ekoil tärsyi sille neuvolan hoitsulle, et meisti fjoosasta ei ykskään sklodde könyis pihalle, vaik olis kuinka vahvat mömmöt pohjalla. Se hoitsu lykkäs mulle vaik mitä matskui händyy ja käski ottaa iha iisisti. 9 kk on longi tiima, ehtisin funtsii niit juttui viel vai kui.
No. Oliha se 9 kk aika skeidaa. Varsinki lopussa, ku ei paljoo muut kyenny, ku sittaa perseellä.
Ne siel naikkaril yritti kyl saada mua födaa sen sikidin viivast pihalle, mut ei vaa bygenny, ku skagasin nii hitosti. Lekuri sit pisti meitsin leikkauksee. Sinä aamuna vedin brekuks jonku hiilaridrinksun ja köörattiin mun frendin Katan kaa naikkarille. Jouduttiin pari timmaa venaa, ennen ku päästii leikkurii. Kylhä siin vähän spennas, mut pakko oli vaa yrittää ottaa chillisti.
Olihan se sit aika buli fiilis, ku sai ekaa kertaa kunnol tsiigaa omaa skidii. Snadi kundi, kolme koogee ja risat silkkaa lovee. Oli pakko brassailla heti somee fotolla, et tsiigatkaa mitä meisti väsäs iha ite. Meikän maga tykkäs vähä kyttyrää niist kaikist mömmöist, joita leikkaukses sain, oli kyl pari ekaa yöt aika nihkeit. Ne hoitsut oli kyl onneks mageit, koutsas toukan hoidos ja jeesas jos ei ite jaksanu. Olin jo päättäny, et se skidi ei tulis meitsin daisareista skruudaa mölöö, vaa flindasta sais dokaa, ni ne hoitstut tsögas sit korviketta skidille heti startista. Kolmantena päivänä homma alkoi skulaa ja päästiinki himaa.
Heti himas iski kunnon masis. Baby blues. Spiidasin vaa ja skidi rages kaikki yöt. Olin kelannu, et ku diggaan punkust, ni salee heti himas vedän pari glasarii, mut vedin sen verta styrkkii kipupilsui, et ei pystyny vetää yhtää brenkkuu. Oli aika raffii se alku, onneks pysty bamlaa frendien kans ja broidi budjas meil pari ekaa viikkoo. Aika kova depiski iski päälle siin.
Jossai vaihees kuitenki rupes olee iisimpää. Uskalsin föraakki skidin kans biligal iha kahestaa, ja dösäs en enää studannu sitä, et jos skidi vaa skitsoo täböö, et muu lössi tsiigais vinoo. Bygasin semmosen oman mammaringinki, metskasin netistä muit mutsei, divattii tsuffee ja bamlattiin schaissee. Hittasin muitaki yh-mutsei netist ja whatsapissa skriivaillaa vielki joka päivä.
Nykyään ton kundin kans on jo ihan kliffaa. Se ei viel dallaa, mut stondaa jo ilman stötsää. Se ei viel bamlaa, mut snaijataan kyl toisiamme. Bondataan ihan kybäl, enkä bytskais tota enää mihkää. Kävi kyllä sairaan hyvä munkki, ku sain noin fantsun skidin. Ja älkää nyt kelatko, et oon ihan deekiksellä, mut kyl se punkkuki on 9 kuukauden breikin jälkee aika kipeen hyvää!
<3
No comments:
Post a Comment