Tiedättekö, mikä on äidin pahin vihollinen? Ei, se ei ole
kela-Irmeli, vai mikä hitto sen internetkelatädin nimi nyt onkaan. Vaikka
kieltämättä tukien hakeminen on viidakko, johon kukaan ei tahdo eksyä. Se ei
myöskään ole synnärin kätilö, jonka aamumuroihin joku oli käynyt pissimässä.
Pahin vihollinen ei myöskään ole hieltä haiseva lääkäri, joka tekee
sisätutkimuksen mumisten kummallisesti viiksiinsä ja tehden tilanteesta
äärettömän kiusallisen. Eikä se edes ole hiivatulehdus, vaikka se onkin kyllä
vittumainen. Äidin pahin vihollinen on toinen äiti!
Tiedättekös sitten sitä, mistä löytää Suomen karuimman
tekstin, törkeimmät loukkaukset ja murhanhimoisimmat ihmiset? Yep. Vauva.fi-palstoilta.
Siellä saa todennäköisimmin henkisiä traumoja, kuin Rautiksen snägärillä saa
turpaansa klo 4.30 pe-la välisenä yönä huudellessaan, että kaikki hifkifanit on
homoja! Murhatutkimuksia on aloitettu vähemmällä todistusaineistolla, kuin mitä
vauva-fi-keskusteluista välillä löytyy.
Ja sitten kun nämä lyödään yhteen. Äidit ja
keskustelupalstat. Tämä kombo saa välillä toisen maailmansodan näyttämään
hippaleikiltä! Muutenkaan kukaan ei syyllistä äitiä niin pahasti, kun toinen
äiti, mutta mitäpä vielä kun sen voi tehdä kasvottomana nimimerkin takaa. En
ole yksin mielipiteeni kanssa. Tein asiasta luotettavan ja kattavan tutkimuksen
(eli kysyin kuudelta kaverilta) ja sain vain ja ainoastaan yhteneviä
mielipiteitä ja hyväksyviä nyökytyksiä. Äidin arkkivihollinen on toinen äiti!
Synnytys ja imetys ovat oikein lempiaiheita, joista saa
vähintäänkin aikaan pienen taistelun, jos ei nyt ihan kokonaista sotaa.
Mielestäni on vähän jo naurettavaa, että aina kun aiheiden tiimoilta aloitetaan
keskustelua, niin jonkun tulee mainita, että ”pidetään keskustelu asiallisena”.
Siis aikuisille ihmisille pitää erikseen mainita, ettei asiattomuudet kuulu
sivistävään ja rakentavaan keskusteluun. Eikö tämän nyt ihan lähtökohtaisesti
pitäisi olla itsestäänselvyys, että jos joku pyytää imetysapua, niin ei käydä
kommentoimassa, että onpas sulla vänkyrä imetysasento ja ruma nänni! Hyi meitä!
Itse olen molemmissa taisteluissa usein se turpaan ottava osapuoli, sekä
synnytyskeskusteluissa että imetykseen keskittyvissä aloituksissa, sillä
synnytin elektiivisellä sektiolla, ja imetystä en halunnut
edes yrittää.
Varsinkin viimeinen saa pyhien äitien silmiin leimahtamaan
tulenlieskat ja sankan savun nousemaan korvista niin, että palohälytin raikaa.
Miten niin ei edes yrittää??? Minulla on monia syitä, joita en lähde
erottelemaan. En sen takia, että ne olisivat jotenkin häpeällisiä tai
muutenkaan suuria salaisuuksia. Mun tissit on nähnyt moni, en häpeä niitäkään,
vaikka eiväthän ne alusvaatemainoksien donnia muistutakaan kuin kaukaisesti
painovoiman vetäessä nännejäni kohti lattiaa. Olen jakanut ajatukseni monelle
ihmiselle, ihan tuiki tuntemattomillekin kysyttäessä. En kuitenkaan lähde
erottelemaan pulloruokinnan syitä tähän ihan siitä syystä, ettei minun
tarvitse. Lähtökohtaisesti kyse on omasta valinnastani, jonka olen tehnyt
tukeutuen riittävään tietoon aiheen tiimoilta. Kun kuitenkin etsin aikanani
aiheesta tietoa, sai tuntea päälläni tuulen ja tuiskun (ei Antin, oliskin Antti
mun olkapäillä). ”Jos et aio imettää, niin miksi edes hankit lasta?” ”Vain
huono äiti ei tahdo lapselleen parasta jota äidinmaito on”.
Synnytyksestä lukiessani sain päälleni samanlaisen cyberpaska-aallon.
Lasten puhallettavassa vesialtaassa (jossa kuitenkin lukee ’synnytysallas’,
jotta valmistaja voi pyytää triplahinnan) olohuoneessa, valaan laulannan soidessa cd-soittimesta, ilman lääkkeitä synnyttäneet äidit paheksuivat jopa niin raakaan sävyyn, että ”jos et pysty
synnyttämään niin kuin naisen kuuluu, niin tee abortti”. Synnytys on kuulemma maailman luonnollisin asia.
Synnytyspelkoiselle on ihan turha tulla puhumaan luonnollisuudesta. Sektio saattaa
olla luonnotonta, mutta niin on muuten tukan värjäys, tatuoinnit, syöpähoidot
ja silmälasitkin aika luonnottomia. Mutta vaikka luoja niin soisi, niin mieluummin
painan nenälleni prillit kuin siristän.
Ja syyllistämisen aiheitahan riittää. Joku huono äiti vie
lapsensa liian aikaisin hoitoon tai jopa yökylään alle vuoden vanhana. Toinen
huono äiti pukee lapsensa äitiyspakkauksen bodeihin, vaikka onhan se vähän
noloa, kun kaikilla vauvoilla on samat vaatteet (kyllä, olen kuullut tämän
kommentin ihan oikeasti!!). Kolmas huono äiti ei kestovaippaile, tai
kestovaippailee ja tuputtaa niitä pisurättejä kaikkien muiden äitien kurkusta
puoliväkisin hiekkalaatikkokeskustelujen lomassa. Yksi imettää ja nauttii punaviiniä ja toinen imettää kahvilassa tosta noin vain. Yksi käyttää telkkaria mukulavahtina ja toinen ei anna vilkaistakaan koko laitosta.
Ja ne vaunut! Siinä missä miehet keskustelevat
pariskuntailloissa autoistaan, niin naiset saavat kolmen viinilasin tai
(alkoholittoman) siiderin mittaisen keskustelun vaunuista. Automaattivaihteet,
7 vaihdetta, neliveto, yhdistetty kulutus 5,7l satasella, nollasta sataan 7
sekunnissa, 1960cm3 mottori, kaikilla herkuilla webastosta ratinlämmittimeen,
turistaan toiselta puolelta pöytää. Alumiinirunko, säädettävä työntöaisa jossa
kääntyvä nivelsäätö ergonomian tukemiseksi, kääntyvät etupyörät, kahdet
renkaat, tontunnahkaverhoilu, jossa yksisarvisten merenneitojen tikkaamat
ompeleet, adapterit ja mukiteline kofeiinittomalle kauramaitomocalle. Jos
miehiltä kysyy, niin vaunut on harmaat ja helppo nostaa autoon. Jos naisilta
kysyy, niin auto on musta, ja Emmaljungat mahtuu näppärästi kyytiin. Miesten
mielestä naapurin Eskon Wolksvagen on vähän turhan mahtipontinen
kaupunkiympäristöön. Ja ne naapurin Sarin ABC-vaunut, nehän on niinku vaunujen
pirkat tai rainbowit. Ei jatkoon.
Ja kaiken tämän avautumisen jälkeen minun täytyy todeta,
että syyllistyn toisaalta ihan samaan. En ymmärrä, miksi vaunuista pitäisi
maksaa kuukausipalkan verran kovalla työllä ansaittuja euroja. Katson
kummaksuen kolmevuotiasta tutti suussa bussissa ja ihmettelen, miksei muka
parivuotias voi mennä mummulaan viikonlopuksi, jotta äiti saisi lähteä
polttareihin eri kaupunkiin tai ihan vaan vaikka kaivaa nenää, jos siltä
tuntuu. Satuin puolivahingossa kestovaippaesittelyyn perhetalossa Kontulassa. Esittelyä veti sammaleenvihreään pukeutunut nainen rastoissaan. Ajattelin
välittömästi pienessä päässäni, että just tollanen ituhippi, joka kuvittelee
pelastavansa maailman parin paskavaipan pesulla. Ihan niin kuin hän olisi
tehnyt minulle mitään pahaa. Tai tehnyt ylipäätään yhtään mitään. Kunhan omaa
osaamistaan jakoi niille, joita aihe kiinnosti. Jokainen kai katsoo näitä
juttuja vain omasta näkövinkkelistään. Pitää peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta,
vaikka välillä sitä ei tunnu väsyneenä ja tatti otsassa löytyvän paljon
itseltäkään.
Toisaalta monilla keskustelupalstoilla löytyy lämmintä
henkeä. Tuetaan kaveria mäessä ja annetaan lämpöisiä virtuaalihalauksia ja
muuta hempeää hömppää, joka piristää kummasti räkä poskella itkevää
koliikkivauvan äitiä tai muuten vain maailmaan, elämään ja peilikuvaan kyllästynyttä,
uhmaikäisen kiukkupussin mutsia. Monille yksin pukluissa rypevälle äidille
mobiililaitteen ihmeellisistä maailmoista löytyy vertaistukea, jota ei naapurin
Sarilta ABC-vaunuineen saa tai uskalleta pyytää. Jokainen on paras äiti
lapselleen – sanontaa viljellään ahkerasti keskusteluissa jos toisissa, ja hyvä
niin. Toivottavasti se ajatus kasvaa. Toisaalta pitää ehkä vain löytyä pitkää
piimään. Sitä, että vaikka joku kävisi arvostelemaan omia valintoja, niin ei
sitä pidä ottaa niin vakavasti. (Ja välittömästi lähti muuten soimaan päässä se
älä ota sitä vakavasti – laulu vanhasta Olvi-mainoksesta!). Suvaitaan sekin,
että jollakin on joskus tosi huono päivä. En minäkään sitä ituhipin
kestovaippailua halua arvostella. Kiva, kun edes joku yrittää pelastaa tämän
pallon, itse kun yritykset ovat olleet vähän laiskanpuoleisia!
Älä ota sitä vakavasti
Älä ota sitä vakavasti
En tahdo neuvoa
Mutta kuuntele Teuvoa
Älä ota sitä vakavasti
Älä vaivu synkkyyteen
Illalla taas tavataan
Ja lauletaa uudelleen
Älä ota sitä vakavasti
Tää on vaan elämää
Jotkut syöttää pullosta
Ja toiset senkun imettää!
Ja tästä puuhapeli äititreffeille!
No comments:
Post a Comment