Kuulun kaikennäköisiin vauvaporukoihin nykyään (jota ei olisi minusta vuosi sitten uskonut). Yhden jos toisenkin kerran on eteeni tullut dilemmoja liittyen aiheeseen hyvä äiti.
Hyvä äiti synnyttää kipujen saattelemana, mutta ne korvaa suuri rakkaus ja hurmio heti, kun hän ensimmäistä kertaa saa pienokaisen rinnalleen. Hyvä äiti imettää lapsentahtisesti, ei syö mitään kiellettyjä tai edes epäilyttäviä ruoka-aineita. Jos hyvä äiti ei imetä, hän ainakin keittää korvikeveden ja pullot jokaisen syötön välillä. Hyvä äiti tuntee syyllisyyttä siitä, ettei imetä.
Hyvä äiti lukee lapselleen iltasatuja pienestä pitäen. Hyvän äidin taloudessa televisio on kiinni aina kun pikkuinen on hereillä, jottei kasvu häiriinny vilkkuvien tv-valojen ansiosta. Hyvä äiti syöttää vain luomuruokaa, jonka on TIETYSTI tehnyt itse, koska purkkiruoat ovat saatanasta. Niitä käyttävät laiskat ja kykenemättömät äidit, jotka eivät välitä lastensa hyvinvoinnista. Jos hyvällä äidillä on piha, niin hän kasvattaa ruokansa itse. Lisäpojot siitä, jos hakee kananmunat vielä omasta kanalasta ja lannoittaa omalla kanankakalla eikä millään mustalla mullalla. Mitähän kemikaaleja ne siihenkin laittaa...
Hyvä äiti pukee lapsensa uusiin vaatteisiin, tai vaihtoehtoisesti itse tekemiinsä vaatteisiin, joita hän pesee käyttäen värittömiä, hajusteettomia, mauttomia ja näkymättömiä pesuaineita, jotka hän mielellään vielä valmistaa omassa keittiössä luonnon antimista keitellen. Talvella hän pukee lapsensa lämpimästi viimeisintä huutoa oleviin, teknisiltä ominaisuuksilta automaatiorobotiikkaakin monimutkaisempiin talvihaalareihin, joissa on vettä, tuulta ja kiusaamista hylkivä pinta. Sormet hyvä äiti pitää lämpöisenä, jos ei muuten, niin neulomalla omasta selkänahastaan pienokaiselle nahkarukkaset.
Niinpä niin! Hyvä äiti on kaikkea muuta! Olen monesti nähnyt ja törmään edelleenkin siihen, kuinka monet äidit tuntevat olevansa niin riittämättömiä. Tunnetaan huonoa omatuntoa televisiosta, tai purkkiruoista, tai kolmekuisen liian köyhästä sosiaalisesta elämästä. Pelätään pakkasia ja aurinkoa, pelätään ruoka-aineita ja ennen kaikkea sitä, että muut tuomitsevat. Julkisella paikalla imettäessä pelätään, että nänni vilahtaa ja bussissa pelätään, että pienokainen alkaa itkemään, joten mieluummin jättäydytään kotiin, jotta kanssamatkustajat eivät häiriinny. Äidit miettivät, että onko lapsi nyt riittävästi ulkona, lattialla, selällään, mahallaan, sylissä, unessa, mummolassa... Vai ehkä liikaa?
Minäpä kerron teille, millainen on oikeasti hyvä äiti. Hyvä äiti on erehtyväinen. Hän on ihminen, joka joskus itkee ja joskus nauraa. Hän seuraa lempiohjelmaansa telkkarista viikottain ja nauttii aamuisin kahvia eilen vanhentuneen maidon kera. Hyvä äiti nauraa rehahtaa, kun lapsi kupsahtaa pyllylleen. Hyvä äiti puhaltaa haavaa ja laittaa siihen muumilaastarin ja jatkaa sitten lakanoiden laittamista kaappiin. Lakanoiden joita hän ei ole silittänyt, koska ei kaikkea jaksa. Hyvä äiti kiroilee, juo välillä lasin viiniä, mököttää ja korottaa joskus ääntään, jos ei lapselle, niin vähintäänkin tiskikoneelle, joka on varmaan hajoamassa, kun astiat ovat taas likaisia. Hyvä äiti on välillä maailman kaunein näky, kun isi vie äidin ulos. Joskus hyvä äiti muistuttaa enemmän kultahtanutta moppia, joskaan äidin ryhti ei välttämättä ole yhtä hyvä, kuin sillä mopilla. Nämä piirteet tekevät äidistä inhimillisen. Ja rakastettavan!
Miettikää nyt miehiäkin. Kuka haluaisi miehekseen jumalaisen vartalon omistavan adoniksen, jonka iho olisi ihanan ruskettunut talvellakin? Sellaisen miehen, joka syö joka aamu aamupalaksi gojimarja-macadamia-macajauhe-spirulina-pirtelön tehtynä kookosveteen, jonka mies on saanut ihka aidosta, kokonaisesta kookoksesta ihan vain puristamalla, kun on niin perkeleen kovat käsivoimatkin,! Tämä ihannemies ei koskaan valita, ei vingu, urheilee säännöllisesti, siivoaa kodin, katsoo televisiosta korkeintaan kympin uutiset ja lukee illalla mandariinikiinan sanakirjaa, sillä osaahan hän jo seitsemää kieltä sujuvasti, joten miksei lisäisi joukkoon pientä haastetta. Ihannemies syö terveellisesti, hikoilee hajuttomasti ja paskoo raakatimantteja. Ei. Naiset haluavat miehen, joka jokus mokaa. Miehen, joka poltti ensitreffeillä pastan pohjaan, jonka poskella on auton korjaamisen jäljiltä moottoriöljyä, jonka pieni pömppis kertoo vaimokkeen kokkaustaidoista ja joka sönköttää parhaan taitonsa mukaan lomamatkalla englantia, vaikkei siinä haka olekaan.
Jokainen haluaa olla paras äiti lapselleen, mutta joskus matkan varrella unohtuu, että paras äiti on myös inhimillinen olento, eikä mikään Olympos-vuorelta laskeutunut puolijumala. Ei paras mieskään ole Hercules, vaan se oma jössikkä kaikkine virheineen ja vajavuuksineen. Ja juuri sellaisen äidin lapsi haluaa! Joskus joku minua viisaampi myös totesi, että lapsi ei kohtele itseään niin kuin äiti kohtelee lastaan, vaan niin kuin äiti kohtelee itseään. Pitää paikkaansa!
Olkaamme kaikki siis omia itsejämme, paskoja mutseja. Ja kohdelkaamme itseämme silti hyvin ja armollisesti, virheistämme huolimatta. Virheet tekevät meistä parhaita mutseja. Ja se on lapsillemme parasta!
Hyvä äiti synnyttää kipujen saattelemana, mutta ne korvaa suuri rakkaus ja hurmio heti, kun hän ensimmäistä kertaa saa pienokaisen rinnalleen. Hyvä äiti imettää lapsentahtisesti, ei syö mitään kiellettyjä tai edes epäilyttäviä ruoka-aineita. Jos hyvä äiti ei imetä, hän ainakin keittää korvikeveden ja pullot jokaisen syötön välillä. Hyvä äiti tuntee syyllisyyttä siitä, ettei imetä.
Hyvä äiti lukee lapselleen iltasatuja pienestä pitäen. Hyvän äidin taloudessa televisio on kiinni aina kun pikkuinen on hereillä, jottei kasvu häiriinny vilkkuvien tv-valojen ansiosta. Hyvä äiti syöttää vain luomuruokaa, jonka on TIETYSTI tehnyt itse, koska purkkiruoat ovat saatanasta. Niitä käyttävät laiskat ja kykenemättömät äidit, jotka eivät välitä lastensa hyvinvoinnista. Jos hyvällä äidillä on piha, niin hän kasvattaa ruokansa itse. Lisäpojot siitä, jos hakee kananmunat vielä omasta kanalasta ja lannoittaa omalla kanankakalla eikä millään mustalla mullalla. Mitähän kemikaaleja ne siihenkin laittaa...
Hyvä äiti pukee lapsensa uusiin vaatteisiin, tai vaihtoehtoisesti itse tekemiinsä vaatteisiin, joita hän pesee käyttäen värittömiä, hajusteettomia, mauttomia ja näkymättömiä pesuaineita, jotka hän mielellään vielä valmistaa omassa keittiössä luonnon antimista keitellen. Talvella hän pukee lapsensa lämpimästi viimeisintä huutoa oleviin, teknisiltä ominaisuuksilta automaatiorobotiikkaakin monimutkaisempiin talvihaalareihin, joissa on vettä, tuulta ja kiusaamista hylkivä pinta. Sormet hyvä äiti pitää lämpöisenä, jos ei muuten, niin neulomalla omasta selkänahastaan pienokaiselle nahkarukkaset.
Niinpä niin! Hyvä äiti on kaikkea muuta! Olen monesti nähnyt ja törmään edelleenkin siihen, kuinka monet äidit tuntevat olevansa niin riittämättömiä. Tunnetaan huonoa omatuntoa televisiosta, tai purkkiruoista, tai kolmekuisen liian köyhästä sosiaalisesta elämästä. Pelätään pakkasia ja aurinkoa, pelätään ruoka-aineita ja ennen kaikkea sitä, että muut tuomitsevat. Julkisella paikalla imettäessä pelätään, että nänni vilahtaa ja bussissa pelätään, että pienokainen alkaa itkemään, joten mieluummin jättäydytään kotiin, jotta kanssamatkustajat eivät häiriinny. Äidit miettivät, että onko lapsi nyt riittävästi ulkona, lattialla, selällään, mahallaan, sylissä, unessa, mummolassa... Vai ehkä liikaa?
Minäpä kerron teille, millainen on oikeasti hyvä äiti. Hyvä äiti on erehtyväinen. Hän on ihminen, joka joskus itkee ja joskus nauraa. Hän seuraa lempiohjelmaansa telkkarista viikottain ja nauttii aamuisin kahvia eilen vanhentuneen maidon kera. Hyvä äiti nauraa rehahtaa, kun lapsi kupsahtaa pyllylleen. Hyvä äiti puhaltaa haavaa ja laittaa siihen muumilaastarin ja jatkaa sitten lakanoiden laittamista kaappiin. Lakanoiden joita hän ei ole silittänyt, koska ei kaikkea jaksa. Hyvä äiti kiroilee, juo välillä lasin viiniä, mököttää ja korottaa joskus ääntään, jos ei lapselle, niin vähintäänkin tiskikoneelle, joka on varmaan hajoamassa, kun astiat ovat taas likaisia. Hyvä äiti on välillä maailman kaunein näky, kun isi vie äidin ulos. Joskus hyvä äiti muistuttaa enemmän kultahtanutta moppia, joskaan äidin ryhti ei välttämättä ole yhtä hyvä, kuin sillä mopilla. Nämä piirteet tekevät äidistä inhimillisen. Ja rakastettavan!
Miettikää nyt miehiäkin. Kuka haluaisi miehekseen jumalaisen vartalon omistavan adoniksen, jonka iho olisi ihanan ruskettunut talvellakin? Sellaisen miehen, joka syö joka aamu aamupalaksi gojimarja-macadamia-macajauhe-spirulina-pirtelön tehtynä kookosveteen, jonka mies on saanut ihka aidosta, kokonaisesta kookoksesta ihan vain puristamalla, kun on niin perkeleen kovat käsivoimatkin,! Tämä ihannemies ei koskaan valita, ei vingu, urheilee säännöllisesti, siivoaa kodin, katsoo televisiosta korkeintaan kympin uutiset ja lukee illalla mandariinikiinan sanakirjaa, sillä osaahan hän jo seitsemää kieltä sujuvasti, joten miksei lisäisi joukkoon pientä haastetta. Ihannemies syö terveellisesti, hikoilee hajuttomasti ja paskoo raakatimantteja. Ei. Naiset haluavat miehen, joka jokus mokaa. Miehen, joka poltti ensitreffeillä pastan pohjaan, jonka poskella on auton korjaamisen jäljiltä moottoriöljyä, jonka pieni pömppis kertoo vaimokkeen kokkaustaidoista ja joka sönköttää parhaan taitonsa mukaan lomamatkalla englantia, vaikkei siinä haka olekaan.
Jokainen haluaa olla paras äiti lapselleen, mutta joskus matkan varrella unohtuu, että paras äiti on myös inhimillinen olento, eikä mikään Olympos-vuorelta laskeutunut puolijumala. Ei paras mieskään ole Hercules, vaan se oma jössikkä kaikkine virheineen ja vajavuuksineen. Ja juuri sellaisen äidin lapsi haluaa! Joskus joku minua viisaampi myös totesi, että lapsi ei kohtele itseään niin kuin äiti kohtelee lastaan, vaan niin kuin äiti kohtelee itseään. Pitää paikkaansa!
Olkaamme kaikki siis omia itsejämme, paskoja mutseja. Ja kohdelkaamme itseämme silti hyvin ja armollisesti, virheistämme huolimatta. Virheet tekevät meistä parhaita mutseja. Ja se on lapsillemme parasta!
No comments:
Post a Comment