Miksi miehet aina perinteisesti saavat pitää varpajaiset, vetää pään täyteen viinaa ja keuhkot täyteen kuubalaista? Me pistettiin Katan kanssa pakka sekasin ja kutsuttiin ystävät Lempivaaraan mökille juhlimaan naisten varpajaisia - afterbabyshowereita!
Aamulla kävimme porukalla brunssilla Vaaralan Fazerilla. Vedettiin napa täyteen salaatteja, croisantteja, levitteitä, pottuja, lihoja, kaloja, sitruunajuomaa, kaiken maailman kakkuja ja tietysti henkilökohtaisia lemppareitani: lettuja kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Vedin varmaan viisi lettua. Enempi kuin salaatteja. Om nom. Mutta siellä ei oltu köyhiä, ei kipeitä, eikä ainakaan dieetillä!
Kaupan kautta suuntasimme kohti Lempivaaraa. Pistimme kamat kasaan, haimme vielä yhden matti myöhäisen juna-asemalta ja pistimme leikiksi! Jaoimme tiimit ja aloitimme simppelillä tietovisalla. Vanhimpana synnyttänyt nainen (70v), eniten lapsia saanut nainen (69), eniten lapsia saanut mies, (Tsingis Kaan vai miten sen nyt ikinä kirjoitetaankaan, 1000-2000) ja painavimpana syntynyt jössikkä (10,2kg).
Tietovisan jälkeen äitien tehtävänä oli laittaa vauvat yöpuulle. Äitien tuli sokkona (koska äitiys ei ole niin helppoa!) avata aikuisten vyövaippa, asetella se kuistilla makaavan mukelonsa alle ja pistää kiinni. Tämän jälkeen lapselle laitettiin ruokalappu ja tehtävänä oli syöttää mangopiltti mahdollisimman nopeasti. Ne tiimit, joissa oli kolme jäsentä, sisälsivät anopin, joka ei saanut osallistua tehtävään muuten, kuin nalkuttamalla, kuinka äiti tekee taas kaiken ihan väärin, ja kuinka vanhaan aikaan kaikki oli niin paljon paremmin.
Kolmas leikki oli pilttien tunnistus. Tällä kertaa pilttipurkkeihin oli kuitenkin eksynyt shotteja. Niistä piti tunnistaa, että mikä karkki on kyseessä. Homma ei ollut helppo. Ensimmäiseen oli sekoitettu kirpeitä pääkalloja, toiseen vaahtosieniä ja kolmanteen henkilökohtaista seksinkorvikettani, salmiakkiremmejä.
Neljännessä leikissä laitoimme kolmeen tuttipulloon jokaiseen 120ml karpalolonkeroa, joka piti sitten porukalla kumota mahdollisimman nopeasti. Lievästi sanottuna posket lommolla tytöt imivät lonkeroita. Jos luulet, että tehtävä on helppo, niin käyppä ihmeessä kokeilemassa. On suoranainen ihme, että pienet ihmiset kasvavat pullolla. Tuntuu, että kaikkia kasvojen lihaksia ja vähän reisilihaksiakin saa käyttää tukena, että pullosta mitään irtoaa!
Viimeisessä leikissä oli kyse sanaselityksestä. Sanat liittyivät luonnollisesti lapsiin, oli kaikkea unikoulusta ja vaipasta piltteihin ja niskapaskoihin. Jokaisen tuli ottaa viisi sanaa ja selittää ne joukkuetoverille. Tämän lisäksi kuitenkin otettiin vielä yhdestä pinosta lappu, joka kertoi sen, miten sana tuli selittää, mutta tätä ei tietenkään muille saanut paljastaa. Niinpä Riina selitti twerkaten, Miranda siansaksalla ja Heidi burleskia tanssien. Tässä vaiheessa, kun rakkauden ruusuboolia oli kumottu jo muutama muki, oli nauru kieltämättä jo aika herkässä!
Kun leikit oli leikitty, valtasimme saunan. Saunoimme ja uimme, kaikki muut paitsi minä. Minä paistattelin saunan jälkeen päivää kuistilla ja vannoin, että joko kymmenen astetta lisää tarvitaan veteen lämpöä tai kymmenen promillea mittariin, jotta minä menen tuohon veteen. Okei, I know! Kymmenen promillea, ja olisin kellunut enkeleiden kanssa taivasten valtakuntaan. Ehkei siis ihan kymmentä promillea. Mutta paljon, paljon boolia.
Jossain vaiheessa naapurimökin miesporukasta osa lyöttäytyi seuraamme. Kaverit olivat jonkin sortin urheilupäivää viettäneet, ja kruunasivat homman nyt saunomalla ja korkkaamalla pari keskiketterää. Joku heitti läpällä, että jos jotain saataisi toivoa, niin kitaristi olisi kiva, jotain livekeikan tyyppistä. Alasti tietysti. Ja arvatkaapa mitä. Sieltä saapui supisuomalainen, talven valkaisema nuori mies kitara sylissään ja esitti meille muutaman kappaleen ihan aatamin asussa. Olen kuullut kyllä strippareista polttareissa, mutta alastomista kitaristeista babyshowereilla en. Oli mies ja kitara. Kirjaimelliesti. Ei mitään muuta.
Siveyssyistä tässä kuva kitaristista, joka jossain vaiheessa jatkoi keikkaa farkkuhousuissaan. Ihan siveyssyistä nakupellekuvia ei nyt julkaista.
Jossain vaiheessa booli loppui. Oli muuten hyvää. Onneksi sain tytöiltä yllärilahjana afterbabykorin (koska vaippakakku jäi saamati), johon oli ostettu useampi pullo viintä. Grillasimme kodassa, väänsimme salaatit siihen kylkeen, nautimme toistemme seurasta ja läiskimme menemään arkkivihollisiamme, hyttysiä. Niitä oli muuten aika moinen armeija. Tämä joku ennätyvuosi kai sekä toukokuun helteiden että verenhimoisten vittupäähyötneisten osalta.
Ajattelin, että aamulla olisi odottanut vuosisadan darra. Olen kuullut manattavan, että raskauden jälkeen ensimmäiset kännit on pahimmat. Mutta aamulla heräsin, ja päällä oli ihan niin sanotusti normi fiilis. Kapusin alakertaan, vedin vähän porkkanasämpylää kitusiin ja tuhosin kahvikupin tai pari. Eikä vieläkään mitään. Olo oli täysin normaali. Kotimatkalla tajusin, että niin, ennen väsymys ryyppy-yön jälkeen oli raastavaa. Nykyään se on NORMI PÄIVÄ! Elää koko ajan sellaista oman elämän walking deadia, ettei pikku darrapäivä enää tuntunut missään. Pizzaa teki kyllä mieli.
Kotimatkalla saimme vielä aikaan pienen seikkailun, kun bemari teki meille hemmetin myöhäiset aprillipilat tai vähintäänkin helvetin ilkikuriset kepposet. Ajotietokone sanoi Range 35, eli sen verran oli vielä huuruja tankissa, että tuo matka pitäisi päästä. Mutta eipäs muuten päästykään. Pöt pöt ja vauhti hiljeni. Soitimme paniikissa Riinalle, joka vaihtoi kurssinsa ja suuntasi lähimmälle huoltsikalle. Tytöt työnsivät bemariparan seuraavalle bussipysäkille. Minä nauroin etupenkillä niin paljon, että miltei ajoin apostolin kyydillä kulkevan autoparan ojaan.
Kaiken kaikkiaan juhlat olivat ihan perkeleen onnistuneet, noin kauniisti ilmaistuna. Ihania ystäviä, hauskaa ohjelmaa, vatsalihakset vänkyrälle vääntävää naurua ja rakkauden boolia, jonka ohje on alla, ihan vain jos inspaa. Suosittelen tulenpalavan lämpöisesti muillekin, että unohdatte ne vaaleanpunaiset päiväkahvit jonain sunnuntaina, kun äiti on jo viittä vaille väsyneenä lähdössä synnyttämään. Aftermeinigit on paljon reteemmät!
Rakkauden ihmebooli (jonka toimi niin hyvin, että miltei kosin vesilintua lammella, mutta se pullasorsa olikin jo varattu, ja minä en ole sellainen tyyppi, joka lähtee perheitä rikkomaan!)
2 pulloa rose-kuoharia
1/2 putelia sour rhubarb- likööriä
2 tölkkiä Nokian panimon rose-soodaa
2 tölkkiä russiania
1/2 putelia ruusuvettä
koristeeksi sliceiksi vedetty verigreippi
keijupölyä, ystäviä ja ronski annos rakkautta
Aamulla kävimme porukalla brunssilla Vaaralan Fazerilla. Vedettiin napa täyteen salaatteja, croisantteja, levitteitä, pottuja, lihoja, kaloja, sitruunajuomaa, kaiken maailman kakkuja ja tietysti henkilökohtaisia lemppareitani: lettuja kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Vedin varmaan viisi lettua. Enempi kuin salaatteja. Om nom. Mutta siellä ei oltu köyhiä, ei kipeitä, eikä ainakaan dieetillä!
Kaupan kautta suuntasimme kohti Lempivaaraa. Pistimme kamat kasaan, haimme vielä yhden matti myöhäisen juna-asemalta ja pistimme leikiksi! Jaoimme tiimit ja aloitimme simppelillä tietovisalla. Vanhimpana synnyttänyt nainen (70v), eniten lapsia saanut nainen (69), eniten lapsia saanut mies, (Tsingis Kaan vai miten sen nyt ikinä kirjoitetaankaan, 1000-2000) ja painavimpana syntynyt jössikkä (10,2kg).
Tietovisan jälkeen äitien tehtävänä oli laittaa vauvat yöpuulle. Äitien tuli sokkona (koska äitiys ei ole niin helppoa!) avata aikuisten vyövaippa, asetella se kuistilla makaavan mukelonsa alle ja pistää kiinni. Tämän jälkeen lapselle laitettiin ruokalappu ja tehtävänä oli syöttää mangopiltti mahdollisimman nopeasti. Ne tiimit, joissa oli kolme jäsentä, sisälsivät anopin, joka ei saanut osallistua tehtävään muuten, kuin nalkuttamalla, kuinka äiti tekee taas kaiken ihan väärin, ja kuinka vanhaan aikaan kaikki oli niin paljon paremmin.
Kolmas leikki oli pilttien tunnistus. Tällä kertaa pilttipurkkeihin oli kuitenkin eksynyt shotteja. Niistä piti tunnistaa, että mikä karkki on kyseessä. Homma ei ollut helppo. Ensimmäiseen oli sekoitettu kirpeitä pääkalloja, toiseen vaahtosieniä ja kolmanteen henkilökohtaista seksinkorvikettani, salmiakkiremmejä.
Neljännessä leikissä laitoimme kolmeen tuttipulloon jokaiseen 120ml karpalolonkeroa, joka piti sitten porukalla kumota mahdollisimman nopeasti. Lievästi sanottuna posket lommolla tytöt imivät lonkeroita. Jos luulet, että tehtävä on helppo, niin käyppä ihmeessä kokeilemassa. On suoranainen ihme, että pienet ihmiset kasvavat pullolla. Tuntuu, että kaikkia kasvojen lihaksia ja vähän reisilihaksiakin saa käyttää tukena, että pullosta mitään irtoaa!
Viimeisessä leikissä oli kyse sanaselityksestä. Sanat liittyivät luonnollisesti lapsiin, oli kaikkea unikoulusta ja vaipasta piltteihin ja niskapaskoihin. Jokaisen tuli ottaa viisi sanaa ja selittää ne joukkuetoverille. Tämän lisäksi kuitenkin otettiin vielä yhdestä pinosta lappu, joka kertoi sen, miten sana tuli selittää, mutta tätä ei tietenkään muille saanut paljastaa. Niinpä Riina selitti twerkaten, Miranda siansaksalla ja Heidi burleskia tanssien. Tässä vaiheessa, kun rakkauden ruusuboolia oli kumottu jo muutama muki, oli nauru kieltämättä jo aika herkässä!
Kun leikit oli leikitty, valtasimme saunan. Saunoimme ja uimme, kaikki muut paitsi minä. Minä paistattelin saunan jälkeen päivää kuistilla ja vannoin, että joko kymmenen astetta lisää tarvitaan veteen lämpöä tai kymmenen promillea mittariin, jotta minä menen tuohon veteen. Okei, I know! Kymmenen promillea, ja olisin kellunut enkeleiden kanssa taivasten valtakuntaan. Ehkei siis ihan kymmentä promillea. Mutta paljon, paljon boolia.
Jossain vaiheessa naapurimökin miesporukasta osa lyöttäytyi seuraamme. Kaverit olivat jonkin sortin urheilupäivää viettäneet, ja kruunasivat homman nyt saunomalla ja korkkaamalla pari keskiketterää. Joku heitti läpällä, että jos jotain saataisi toivoa, niin kitaristi olisi kiva, jotain livekeikan tyyppistä. Alasti tietysti. Ja arvatkaapa mitä. Sieltä saapui supisuomalainen, talven valkaisema nuori mies kitara sylissään ja esitti meille muutaman kappaleen ihan aatamin asussa. Olen kuullut kyllä strippareista polttareissa, mutta alastomista kitaristeista babyshowereilla en. Oli mies ja kitara. Kirjaimelliesti. Ei mitään muuta.
Siveyssyistä tässä kuva kitaristista, joka jossain vaiheessa jatkoi keikkaa farkkuhousuissaan. Ihan siveyssyistä nakupellekuvia ei nyt julkaista.
Jossain vaiheessa booli loppui. Oli muuten hyvää. Onneksi sain tytöiltä yllärilahjana afterbabykorin (koska vaippakakku jäi saamati), johon oli ostettu useampi pullo viintä. Grillasimme kodassa, väänsimme salaatit siihen kylkeen, nautimme toistemme seurasta ja läiskimme menemään arkkivihollisiamme, hyttysiä. Niitä oli muuten aika moinen armeija. Tämä joku ennätyvuosi kai sekä toukokuun helteiden että verenhimoisten vittupäähyötneisten osalta.
Ajattelin, että aamulla olisi odottanut vuosisadan darra. Olen kuullut manattavan, että raskauden jälkeen ensimmäiset kännit on pahimmat. Mutta aamulla heräsin, ja päällä oli ihan niin sanotusti normi fiilis. Kapusin alakertaan, vedin vähän porkkanasämpylää kitusiin ja tuhosin kahvikupin tai pari. Eikä vieläkään mitään. Olo oli täysin normaali. Kotimatkalla tajusin, että niin, ennen väsymys ryyppy-yön jälkeen oli raastavaa. Nykyään se on NORMI PÄIVÄ! Elää koko ajan sellaista oman elämän walking deadia, ettei pikku darrapäivä enää tuntunut missään. Pizzaa teki kyllä mieli.
Kotimatkalla saimme vielä aikaan pienen seikkailun, kun bemari teki meille hemmetin myöhäiset aprillipilat tai vähintäänkin helvetin ilkikuriset kepposet. Ajotietokone sanoi Range 35, eli sen verran oli vielä huuruja tankissa, että tuo matka pitäisi päästä. Mutta eipäs muuten päästykään. Pöt pöt ja vauhti hiljeni. Soitimme paniikissa Riinalle, joka vaihtoi kurssinsa ja suuntasi lähimmälle huoltsikalle. Tytöt työnsivät bemariparan seuraavalle bussipysäkille. Minä nauroin etupenkillä niin paljon, että miltei ajoin apostolin kyydillä kulkevan autoparan ojaan.
Kaiken kaikkiaan juhlat olivat ihan perkeleen onnistuneet, noin kauniisti ilmaistuna. Ihania ystäviä, hauskaa ohjelmaa, vatsalihakset vänkyrälle vääntävää naurua ja rakkauden boolia, jonka ohje on alla, ihan vain jos inspaa. Suosittelen tulenpalavan lämpöisesti muillekin, että unohdatte ne vaaleanpunaiset päiväkahvit jonain sunnuntaina, kun äiti on jo viittä vaille väsyneenä lähdössä synnyttämään. Aftermeinigit on paljon reteemmät!
Rakkauden ihmebooli (jonka toimi niin hyvin, että miltei kosin vesilintua lammella, mutta se pullasorsa olikin jo varattu, ja minä en ole sellainen tyyppi, joka lähtee perheitä rikkomaan!)
2 pulloa rose-kuoharia
1/2 putelia sour rhubarb- likööriä
2 tölkkiä Nokian panimon rose-soodaa
2 tölkkiä russiania
1/2 putelia ruusuvettä
koristeeksi sliceiksi vedetty verigreippi
keijupölyä, ystäviä ja ronski annos rakkautta
No comments:
Post a Comment