Löin tänään yhden iskun ja sain kaksi kärpästä. Samalla kytkimennostolla kaksi kohdetta. Nokka kohti Vuosaarta! Menin ensin mummolle syömään. Hän asuu palvelutalon naapurissa, ja käymme yhdessä tuumin usein lounaalla palvelutalon alakerran Fazer-ravintelissa. Safka on kohtalaisen hyvää, salaattipöytä runsas ja tietysti tärkein: aina on joku naminaa jälkkäri. Milo on viime aikoina tosin varastanut shown, kun pikkumies on hymyillen flirttaillut jos jonkinmoiselle satavuotiaalle mummukalle ja papparaiselle meidän koittaessa saada ruokailua kunnialla päätökseen. Vanhukset ovat niin haltioissaan pikkumiehen hymyistä, että olisivat varmaankin valmiita lahjoittamaan pienen omaisuuden vain nähdäkseen vielä yhden pilkahduksen tuosta naantalin auringosta. Mutta koska olen perusperiaatteilta hyvä ihminen, niin en ryöstä heitä. Se ei olis kauheen reilua. Mummoni kertoi, että hän ei uskalla enää nostaa rahaa, kun on kuullut huhuja, että mummoja on ryöstetty automaateilla asioidessaan. Kyllä kismittää. Tekisin joulukuusen koristeen siitä kaverista, joka kehtaisi mun mummon ryöstää. Ripustaisin persposkista kuusen nokkaan ja pitäisin itsenäisyyspäivästä loppiaisen yli siellä.
Menin mummulasta suoraan Lidliin. Vein rekka-auton verran tilaa käytävillä, kun hiihdin menemään vaunujen ja vedettävän korin kanssa. Ja niitä pirun hedelmäpusseja tietysti oli vain yhdessä kohtaa koko pitkää käytävää, joten tosiaankin hiihtelin ees taas vihanneksia valikoidessani. Ei muuta ku monoa menemään, mummoa kumoon kärryn kanssa ja kohti kukkakaaleja!
Päätin tehdä Milolle hedelmä-avocadomössöä ja jatkaa sitä kauramaidolla, jotta itse saisin smoothietyyppisen juoman välipalaksi. Mars suksea toisen eteen ja maitohyllylle. Päästyäni sinne sain huomata, että kauramaidon kohdalla oli vain ammottava aukko. Nada. Ei ole. Kiukku nousi korviin ja tunsin, kuinka aivoni höyrystyivät hiljaa korvista pihalle. Tönäisin vaunuja eteenpäin jolloin vedettävän korini sanka tipahti ja kiilasi jonkun pissiksen eteen. Pissis tuhahti, katsoi minua kulmien ja kahden euron tekoripsiparinsa alta ja jatkoi matkaa ylimielisenä. Kaverilleen hän tokaisi ääneen, et "olix tol joku vitu ongelma". Teki mieli räjähtää atomeiksi. Joku ongelma? Nukuin viimeksi kahdeksan tuntia putkeen joskus vuosi sitten heinäkuussa, jos enää silloinkaan. Olen niin väsynyt, että unohdin eilen oman lapsen nimen, siis oikeasti! Väsymyksessä hävittelin avainnippuni, jossa on äitini, isäni ja mummoni avaimet. Lihakseni ovat karanneet kehosta nopeammin kuin se kuuluisa kuppa Töölöstä, naaman tilalle on ilmestynyt jonkin sortin linnun peräreikä ja mulla on pissahätä. Että on mulla joku ongelma, senkin spagettijalkainen, keskenkasvuinen, olevinaan aikuista esittävä ihmisrääpäle. Teen sustakin joulukuusen koristeen - ja kerään koristeet kaappiin vasta juhannuksena!
Väsymys saa pienentkin asiat tuntumaan ihan super raivostuttavilta. Voin pitkän tutkimuksen (eli spontaanin ajatuksen ja juuri kehittelemäni mielipiteen) pohjalta sanoa, että sata prosenttia tuoreista äidistä voi allekirjoittaa tämän. Kun ei ole nukkunut miesmuistiin kunnolla ja pienikin asia menee päin mäntyä, honkia ja muita puita, niin verisuonet poksuvat päässä kuin popparit mikrossa ja kiukkuprosentit kohoavat välittömästi nollasta tonttuun.
Jo pienen pieni vastoinkäyminen voi laukaista lääketieteessä vitutus maximukseksi kutsutun tilan. Ottaa niin paljon aivoon, että pelkästään ajatuksen voimalla kykenee vääntelemän ajan kuluksi valurautapannuja kaksin kerroin. Ja kun pinna palaa, niin sitä oikoo mutkia. Ei pese hampaita ihan sitä kahta minuuttia, kun niin paljon väsyttää, että silmissä heittää. Pesee valkoset, värilliset, mustat ja punaiset kaikki samassa koneellisessa jollain jeesuspitkällä ohjelmalla, jolloin olevinaan saa enemmän armonaikaa, ennen kuin pyykit on laitettava narulle (kuivausrummun omistajat nyt hys hys!). Ja jos sellaiseen halpaan, yksittäispakattuun hedelmätoffeeseen jää vähän sitä paperia, eikä sitä kynnellä saa pois, niin ihan sama, sen karkin syö sitten papereineen. Ja koska aivot ovat ihan narikassa koko ajan, niin astianpesukone pyörii ilman pesuainetta (check), avainippu löytyy alusvaatelaatikosta (check) ja kahvin sekaan lorahtaa varmaan kolme vuotta vanhaa maitoa (check) joka on jo niin käynyttä, että sen kanssa voi aamukahvin lomassa jutella.
Sitten vielä lääkäri soitti. Kävin selän röntgenissä jokin aika sitten. Ei mitään löytynyt, joten tutkimuksia jatketaan. Näissä kuvissa ilmeni kuulemma vain "iän tuomaa normaalia kulumaa". Iän tuomaa? MÄ OON JUMALAUTA KOLMEKYMMENTÄ! Tästäkö se alamäki alkaa? Vaivoja alkaa tulla kuin finnejä teini-iässä ja kehityksen pyörä rullaa kuin onnenpyörä! Rosvosektori - menetät kaikki nuoruutesi ilot. Vokaalilla ostetaan A, kirjain jonka lääkäri sanoo, kun tarkastaa kossuvissybasson kähentämää kurkkua. En voi enää laulaa pikku G:n kanssa, että me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Keikkojen sijaan alan käydä lavatansseissa, jossa joku Erkki hönkii munkkipossun sokereita huuliltaan mun kukkakoltulle ja puhutaan nivelvaivoista ja säästä. Vaihdan siiperit konjakkiin ja satunnaiset herkut jokapäiväisiin vitamiiniannoksiin, joita jaan omaan pikku dosettiini, johon joku on tulostanut dymolla nimeni. Synttärilahjaksi kaverit ostavat mulle porukalla bränikän lonkan.
Jos tämä olisi sellainen pehmoinen ja lämpöinen blogi, niin iskisin tähän väliin Milosta nyt jonkun todella lutuisen kuvan, ja toteaisin, että mitkään maailman ongelmat eivät vedä vertoja tälle suurelle rakkaudelle ja jada jada jada. Mutta tää ei ole sellainen blogi. Kerronpa kuitenkin, että nyt istun sohvalla ja uskokaa tai älkää, Milo katsoo kiinnostuneena Breaking Badia. Jep. Mun nelikuinen ei jaksa kiinnostua pipsapossuista, mutta huumejännärit kelpaavat. Äitiinsä tullut <3 Veli laittoi viestiä, että tulee käymään. Ja huomenna on mummin ravintelissa pinaattilättyjä, joten mennään uudemman kerran syömään. Kyllä tämä tästä. Enkä ehkä vielä niin vanhakaan ole. Mulla on leuassa finni ja suussa oma kalusto. Sitä paitsi varhaisultrassa mukava lääkärisetä totesi, että mulla on kakskymppisen kohtu. Että repikääpäs siitä iän tuomat vaivat!
No "onxmul joku ongelma". On. Deal with it!
Voimia kaikille kanssasiskoille. Te ootte puhdasta rautaa ja rakkautta!
Menin mummulasta suoraan Lidliin. Vein rekka-auton verran tilaa käytävillä, kun hiihdin menemään vaunujen ja vedettävän korin kanssa. Ja niitä pirun hedelmäpusseja tietysti oli vain yhdessä kohtaa koko pitkää käytävää, joten tosiaankin hiihtelin ees taas vihanneksia valikoidessani. Ei muuta ku monoa menemään, mummoa kumoon kärryn kanssa ja kohti kukkakaaleja!
Päätin tehdä Milolle hedelmä-avocadomössöä ja jatkaa sitä kauramaidolla, jotta itse saisin smoothietyyppisen juoman välipalaksi. Mars suksea toisen eteen ja maitohyllylle. Päästyäni sinne sain huomata, että kauramaidon kohdalla oli vain ammottava aukko. Nada. Ei ole. Kiukku nousi korviin ja tunsin, kuinka aivoni höyrystyivät hiljaa korvista pihalle. Tönäisin vaunuja eteenpäin jolloin vedettävän korini sanka tipahti ja kiilasi jonkun pissiksen eteen. Pissis tuhahti, katsoi minua kulmien ja kahden euron tekoripsiparinsa alta ja jatkoi matkaa ylimielisenä. Kaverilleen hän tokaisi ääneen, et "olix tol joku vitu ongelma". Teki mieli räjähtää atomeiksi. Joku ongelma? Nukuin viimeksi kahdeksan tuntia putkeen joskus vuosi sitten heinäkuussa, jos enää silloinkaan. Olen niin väsynyt, että unohdin eilen oman lapsen nimen, siis oikeasti! Väsymyksessä hävittelin avainnippuni, jossa on äitini, isäni ja mummoni avaimet. Lihakseni ovat karanneet kehosta nopeammin kuin se kuuluisa kuppa Töölöstä, naaman tilalle on ilmestynyt jonkin sortin linnun peräreikä ja mulla on pissahätä. Että on mulla joku ongelma, senkin spagettijalkainen, keskenkasvuinen, olevinaan aikuista esittävä ihmisrääpäle. Teen sustakin joulukuusen koristeen - ja kerään koristeet kaappiin vasta juhannuksena!
Väsymys saa pienentkin asiat tuntumaan ihan super raivostuttavilta. Voin pitkän tutkimuksen (eli spontaanin ajatuksen ja juuri kehittelemäni mielipiteen) pohjalta sanoa, että sata prosenttia tuoreista äidistä voi allekirjoittaa tämän. Kun ei ole nukkunut miesmuistiin kunnolla ja pienikin asia menee päin mäntyä, honkia ja muita puita, niin verisuonet poksuvat päässä kuin popparit mikrossa ja kiukkuprosentit kohoavat välittömästi nollasta tonttuun.
Jo pienen pieni vastoinkäyminen voi laukaista lääketieteessä vitutus maximukseksi kutsutun tilan. Ottaa niin paljon aivoon, että pelkästään ajatuksen voimalla kykenee vääntelemän ajan kuluksi valurautapannuja kaksin kerroin. Ja kun pinna palaa, niin sitä oikoo mutkia. Ei pese hampaita ihan sitä kahta minuuttia, kun niin paljon väsyttää, että silmissä heittää. Pesee valkoset, värilliset, mustat ja punaiset kaikki samassa koneellisessa jollain jeesuspitkällä ohjelmalla, jolloin olevinaan saa enemmän armonaikaa, ennen kuin pyykit on laitettava narulle (kuivausrummun omistajat nyt hys hys!). Ja jos sellaiseen halpaan, yksittäispakattuun hedelmätoffeeseen jää vähän sitä paperia, eikä sitä kynnellä saa pois, niin ihan sama, sen karkin syö sitten papereineen. Ja koska aivot ovat ihan narikassa koko ajan, niin astianpesukone pyörii ilman pesuainetta (check), avainippu löytyy alusvaatelaatikosta (check) ja kahvin sekaan lorahtaa varmaan kolme vuotta vanhaa maitoa (check) joka on jo niin käynyttä, että sen kanssa voi aamukahvin lomassa jutella.
Sitten vielä lääkäri soitti. Kävin selän röntgenissä jokin aika sitten. Ei mitään löytynyt, joten tutkimuksia jatketaan. Näissä kuvissa ilmeni kuulemma vain "iän tuomaa normaalia kulumaa". Iän tuomaa? MÄ OON JUMALAUTA KOLMEKYMMENTÄ! Tästäkö se alamäki alkaa? Vaivoja alkaa tulla kuin finnejä teini-iässä ja kehityksen pyörä rullaa kuin onnenpyörä! Rosvosektori - menetät kaikki nuoruutesi ilot. Vokaalilla ostetaan A, kirjain jonka lääkäri sanoo, kun tarkastaa kossuvissybasson kähentämää kurkkua. En voi enää laulaa pikku G:n kanssa, että me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Keikkojen sijaan alan käydä lavatansseissa, jossa joku Erkki hönkii munkkipossun sokereita huuliltaan mun kukkakoltulle ja puhutaan nivelvaivoista ja säästä. Vaihdan siiperit konjakkiin ja satunnaiset herkut jokapäiväisiin vitamiiniannoksiin, joita jaan omaan pikku dosettiini, johon joku on tulostanut dymolla nimeni. Synttärilahjaksi kaverit ostavat mulle porukalla bränikän lonkan.
Jos tämä olisi sellainen pehmoinen ja lämpöinen blogi, niin iskisin tähän väliin Milosta nyt jonkun todella lutuisen kuvan, ja toteaisin, että mitkään maailman ongelmat eivät vedä vertoja tälle suurelle rakkaudelle ja jada jada jada. Mutta tää ei ole sellainen blogi. Kerronpa kuitenkin, että nyt istun sohvalla ja uskokaa tai älkää, Milo katsoo kiinnostuneena Breaking Badia. Jep. Mun nelikuinen ei jaksa kiinnostua pipsapossuista, mutta huumejännärit kelpaavat. Äitiinsä tullut <3 Veli laittoi viestiä, että tulee käymään. Ja huomenna on mummin ravintelissa pinaattilättyjä, joten mennään uudemman kerran syömään. Kyllä tämä tästä. Enkä ehkä vielä niin vanhakaan ole. Mulla on leuassa finni ja suussa oma kalusto. Sitä paitsi varhaisultrassa mukava lääkärisetä totesi, että mulla on kakskymppisen kohtu. Että repikääpäs siitä iän tuomat vaivat!
No "onxmul joku ongelma". On. Deal with it!
Voimia kaikille kanssasiskoille. Te ootte puhdasta rautaa ja rakkautta!
No comments:
Post a Comment